LIEBETRAUT. Eihän toki, armollinen rouva! Velvollisuuden tielle, te kai tahdoitte sanoa; sillä jos se on tapahtunutkin, minä olen lörpötellyt naisen miehensä vuoteelle.
ADELHEID. Kuinka te olette menetellyt, saadaksenne hänet tänne?
LIEBETRAUT. Te tiedätte liika hyvin, mitenkä pyydystetään kurppia.[44] Pitääkö minun vielä päällisiksi opettaa teille omia pikku kepposiani? — Ensin minä en ollut tietävinäni mitään, en ollut ymmärtävinäni mitään hänen käytöksestään, ja sillä tavoin vein hänet siihen pulaan, että hän rupesi ja itse kertoi koko historian. Sitä minä oitis katsoin aivan toiselta puolen, kuin hän — en muka voinut älytä — en käsittää — ja niin edelleen. Sitten minä puhelin Bamberg'ista kaikellaista sikin-sokin, suurta ja pientä, herättelin eleille eräitä vanhoja muistoja, ja kun näin olin kiehitellyt hänen mielikuvattinsa, sain kuin sainkin solminneeksi ehommalleen hyvän joukon juuri niitä hienoja lankoja, jotka minä havaitsin katkenneiksi. Hän ei tiennyt, mitä hänessä verestyi, häntä vaan alkoi uusi haluntunne vetää Bamberg'iin päin, hän sekä tahtoi että ei tahtonut. Kun hän siinä meni omaan sydämeensä, ja koetti tunteitaan selvitellä sekä oli liika paljon itsensä puoleen kiintynyt, ollakseen varulla, siinä minä nakkasin hänen kaulaansa paulan, joka oli kerrattu kolmesta mahtavasta säästä: nais- ja ruhtinas-suosiosta sekä imartelusta, ja niin minä laahasin hänet tänne.
ADELHEID. Mitä te sanoitte minusta?
LIEBETRAUT. Pelkkää totta. Teillä on ikävyyksiä tilustenne tähden, — te olitte toivonut, että, kun hän on keisarin luona niin suuressa arvossa, voisi hän helposti tehdä lopun niistä.
ADELHEID. Hyvä!
LIEBETRAUT. Piispa pian tuopi hänet teidän luoksenne.
ADELHEID. Minä odotan heitä — (Liebetraut pois) — niin levotonna, että harvoinpa minä sillä sydämellä odotan toisen tulemista.
* * * * *
Spessart.[45]