BERLICHINGEN. SELBITZ. YRJÖ (nyt ensi kertaa muassa, ratsuhuovina).
GÖTZ. Et sinä häntä tavannut, Yrjö?
YRJÖ. Hän oli päivää ennen ratsastanut Bamberg'iin Liebetrautin ynnä kahden huovin kanssa.
GÖTZ. Min'en ymmärrä, mitä tämä tietää.
SELBITZ. Kyllä minä. Teidän sovintonne oli vähän liian äkkipikainen, ollakseen kestäväinen. Se Liebetraut on ounas mies; sen lörpöttelijän hän on antanut itseään vietellä.
GÖTZ. Uskotko sinä, että hänestä voi tulla liitonrikkoja?
SELBITZ. Ensi askel on astuttu.
GÖTZ. En minä usko sitä. Ken ties, kuinka välttämätöntä oli hoviin meneminen; hänelle ollaan vielä velkaa palveluksesta; me tahdomme toivoa mitä parhainta.
SELBITZ. Suokoon Jumala, että hän ansaitseisi sen ja tekisi mitä parhainta!
GÖTZ. Minulle joukahtaa yksi juoni mieleen. Me voimme antaa Yrjön pukeutua siihen nuttuun, joka tuli saaliina siltä bambergiläiseltä ratsurilta, sekä pistää tälle mukaan sen saattomerkin. Tämä saa ratsastaa Bamberg'iin, katsomaan mitenkä on asian laita.