SELBITZ. Minä hennoisin ennemmin menettää vielä toisen jalkani, kuin olla tuommoinen ryökäle. (Pois).
* * * * *
Bamberg.
ADELHEID. WEISLINGEN.
ADELHEID. Aika alkaa minusta tuntua tukalan pitkältä; vakavasti minä en kehtaa puhua, ja minua hävettää leikkiä laskea teidän kanssanne. Ikävyys, sinä olet pahempi, kuin vilutauti.
WEISLINGEN. Oletteko te minuun jo kyllästynyt?
ADELHEID. Teihin vähemmän, kuin teidän seuraanne. Minä tahtoisin, että te olisitte siellä, minne te tahdoitte lähteä, ja ett'emme olisi pidättäneet teitä.
WEISLINGEN. Tuota se on nais-suosio! Ensin se hautoo äidinlämmöllä meidän rakkaimpia toiveitamme; sitten, niin kuin epävakainen kana, se hylkää pesänsä ja heittää jo itävän perilliskuntansa kuolemaan ja mätänemään.
ADELHEID. Soimatkaa te naisia! Typerä pelari repii rikki ja tallaa niitä viattomia korttia, joilla pelaten hän joutui häviölle. Vaan sallikaa minun kertoa jotakin mies-väestä! Mitä te siis olette, haastamaan huikentelevaisuudesta? Te, jotka harvoin olette, mitä te olla tahdotte, ette koskaan, mitä teidän tulisi olla! Kuninkaita juhla-asussa, rahvaan kadehdittavia! Mitä joku räätälin-rouva hennoisikaan antaa, jos saisi kaulassaan kannettavaksi jonkun nauhan helmiä teidän pukimenne poimeesta, jonka saappaan-korkonne niin halveksivasti potkaisee pois!
WEISLINGEN. Te olette katkera.