IPHIGENEIA. Ei murhan kautta saa saastua tää templi Artemiin. Lepohon joukot käskekää ja kuulkaa sisarta, papitarta!
ORESTES. Lausu, ken meit' uhkaa?
IPHIGENEIA. Kuningasta kunnioittaa hänessä voit ja toista isääni. Anteeksi, veli; mut on lapsellinen tää sydän pannut koko kohtalomme käteensä hänen. Tunnustin ma tuuman, pelastin petoksesta sieluni.
ORESTES.
Hän suoko meille paluun rauhallisen?
IPHIGENEIA.
Mun vastata ei miekkas välke salli.
ORESTES (pistäen miekkansa huotraan).
Siis haasta! Huomaat, kuulen sanojasi.
VIIDES KOHTAUS.
Edelliset. Pylades. Pian hänen jälestään Arkas.
Molemmat paljastetuin miekoin.
PYLADES. Ei viivytystä! Viime voimin sotii jo meikäläiset; vitkaan tungetaan päin merta heidät. Minkä löydän täältä ma ruhtinasten neuvottelun! Tämä pää kuninkaan on kunnioitettu!
ARKAS. Kuningas, tyynnä, niinkuin sulle sopii, päin seisot vainolaista. Rangaistu on pian uhkarohkeus; jo väistyy, jo sortuu joukkonsa, on laiva meidän. Vain sana lausu, ja se liekeiss' on.