THOAS. Käy, käske aselepo! Ykskään älköön ajalla haastelumme miekka nousko.
(Arkas pois.)
ORESTES. Sen hyväksyn. Käy, kallis veikko, jätteet väkeni kerää! Hiljaa vartokaa, min lopun töillemme suo vallat taivaan.
(Pylades pois.)
KUUDES KOHTAUS.
Iphigeneia. Thoas. Orestes.
IPHIGENEIA. Suruni poistakaa, te ennen kuin puhua alatte. Ma pelkään riitaa, jos kohtuuden et ääntä vienoa, kuningas, kuule, etkä pikaisuutta nuoruutes suistaa tahdo, veljeni.
THOAS. Vihaani hillitsen, kuin vanhemmalle sopiikin. Vastaa! Millä todistat olevas poika Agamemnonin ja veli immen tään?
ORESTES. On tässä miekka, hän jolla Troijan uljaat urhot löi. Tään otin hänen murhaajaltaan, anoin valloilta taivaan, että suotais mulle kuninkaan suuren miehuus, onni, käsi, mut kuolo kauniimpi kuin hänen. Paras valitse sotajoukkos parhaimmista mun kanssain kaksintaisteluun. Niin kauas kuin sankar-rintoja maa kasvattaa, evätty sit' ei vielä vierahalta.
THOAS. Ei tapa vanha koskaan myöntänyt oudolle täällä sitä.