— Yleisestä pyynnöstä lopetan täten kaksintaistelun. En suinkaan soisi Hukan kuolevan, Repolainen, jätä siis hänet rauhaan. Olemme nyt nähneet, että sinä, Repolainen, olet voittanut, ja oikeus on siis sinun puolellasi.
— Mielelläni tottelen kuninkaani tahtoa, lausui Repolainen. — Minä olen voittanut, muuta en pyydäkään. Ovatko ystäväni samaa mieltä?
— Olemme, olemme, kajahti yksimielinen huuto, ja kaikki Ketun ystävät tulivat häntä onnittelemaan. Tulipa sellaisiakin, jotka tähän asti olivat häntä vihanneet ja parjanneet. Saukot ja Mäyrät, Majavat ja Näädät, Oravat ja Sopulit, kaikki riensivät hänen käpäläänsä pudistamaan ja häntä kilvan kiittämään.
Mutta Repolainen astui kuninkaan valtaistuimen eteen, ja kuningas julisti nyt kuuluvalla äänellä hänet kaikista syytöksistä vapaaksi. Hän kutsui Repolaisen neuvostonsa jäseneksi ja korotti hänet ylimmäksi neuvonantajakseen eli ministerikseen. Kaikkien kuullen hän ylisti Repolaisen suurta taitoa ja viisautta ja käski kaikkien alamaistensa kunnioittaa häntä kuin kuninkaan läheistä ystävää konsanaan.
Niin oli siis Repolainen päässyt suureen kunniaan. Mutta kuinka oli Hukan laita? Puolikuolleena hän makasi taistelutantereella, kurjana ja verta vuotavana. Melkein kaikki hänen ystävänsä olivat hänet hylänneet, vain ani harva, kuten Mirri ja Mesikämmen, pysyivät hänelle uskollisina. Surren ja vaikeroiden he nostivat haavoittuneen ylimyksen paareille ja kantoivat hänet kotiin. Hellästi hoiteli häntä täällä rouva Hukatar, hänen murheellinen puolisonsa, ja itkien ympäröivät poikaset isänsä vuoteen. Mutta Hukka ei voinut unohtaa häpeätään, vaan vaikeroi ääneen pimeässä sairashuoneessaan.
Repolainen pyysi sitten kuninkaalta saada lähteä kotiin vaimonsa ja lastensa luo. Riemukulussa hänet saatettiin hovista, neljäkymmentä sukulaista seurasi häntä Veijanlinnan ovelle, ja ilomielin ja ylpeänä Repolainen kuunteli heidän imarteluaan. Riemuiten vastaanotti rouva Mielevä miehensä, ja pikku ketut huusivat ilosta.
Tyytyväisenä ja kaikkien kunnioittamana elää nyt Repolainen. Ja, paha kyllä, on moni konna hänen laillaan noussut kunnian kukkuloille ihmisten herkkäuskoisuuden ja typeryyden turvissa. Mutta se, joka tahtoo oikein elää, välttäköön pahaa ja kunnioittakoon hyvettä.