Isoitten, vänkäin
Ikilakien mukaan
On meidän kaikkien
Olomme piirit
Täyttäminen.
Yksin ihminen vaan
Voi mahdottomia;
Hän eroittaapi,
Hän valitsee, päättää;
Luo kestäväisyyttä
Myös hetkellekin.
Hän yksin vaan
Voi hyvää palkita,
Pahaa rangaista,
Parantaa, pelastaa,
Mi erilläns ompi,
Taas kiinnittää.
Ja me kunnioitamme
Kuolemattomia,
Kuin oisivat juuri
He ihmisiä,
Kuin suuriss' he täyttäis,
Min pienissä paras
Tekee tai tekis.
Jalo ihminen
Olkoon auttelias, hyvä!
Toimikoon väsymättä
Mi oikea, tosi,
Esikuvana ollen
Meill' olentoin noitten,
Joit' aavistamme!
II. ANTIIKIN-TAPAISIA.
Vanhain väljät vaattehet,
Meitäi koristaako net?
Peltomiehelle.
Matalalta, sa, vaan vako kultasiemenes peittää,
Syvemmältäpä tok kerran sun lepäävät luus'.
Kynnä ja kylvä sa! Täss' ityypi elävä taimi,
Toivopa luovu ei vielä haudallakaan.
Anaakreonin hauta.