Ruusu miss' kukkii täss', miss' köynnös laakerii kiertää,
Kyyhkynen kyhertää miss', sirkkanen miss' iloitsee,
Mikä hauta on tää, jota elolla jumalat kaikki
Kauniisti koristi? Sep' lepo Anaakreonin.
Kevähät, kesät ja syyt sai nauttia runoilja armas;
Talvelta vihdoin hänt' suojeli kukkula tää.
Veljekset.
Unen ja uinuksen, jumaloitten palveljaa kaksi,
Toimi Promeetteo tänn' turvaksi ihmisilleen,
Vaan, jumalille vaikk' helpot, tok' meille työlähät kestää,
Uinus meill' muuttiihe uniks', unipa kuolemaksi.
Ajanmitta.
Eeros, mitä on tää! Tiimalasia kumpikin kätes
Pitelee! Aikaa sa vain kaksinko mittaelet?
Hitaasti laskeuu täst' aika armaille erotetuille,
Yhdistetyillepä taas vilkkaasti tyhjentyy tää'!
Varoitus.
Aamoria älä herätä sa! Vielä nukkuu tuo armas;
Toimita askareitas, mitkä sull' päiväsi tuo!
Niin ajast' ottaa viisaasti vaarin toimikas äiti,
Pikkuns' kun nukkunut on, pianpa herääpi jo.
Sulot tuskat.
Tuskat, pois minusta! — Vaan, oi, kuolevaisesta koskaan
Luovu ei tuskat, ei ain' kunnes hengissä hän.
No, koska täytyy siis, niin tulkaat te lempyen tuskat,
Siskoset ajakaat pois, syömeni pidelkäät ain'!
Yksinäisyys.