Riveihin luonnottareni koska pyhinä kuutamoöinä
Olympost' ihattaret salaisesti liittäytyypi,
Kuuntelee runoilja heit'; hän kuulee kaunihit laulut,
Näkee äänettömäin karkeloin salamieliset liikkeet.
Mitä vaan taivaassa on ihanaa, mitä maa onnellista
Synnytti milloin vaan, nyt näyttäikse uneksialle.
Runottarille hän kertoo kaikk', — ett' ei jumalat suuttuis,
Sievästi juttelemaan salanäköjään ne hänet neuvoo.
Puisto.
Puisto mi viehättävä tässä tyhjästä aavikost' nousee,
Väikkyy ja vihantelee eessäni loistavana!
Luojaa kyllä te jälittelette, te, jumalat maitten:
Kukkulat, lammikot, puut, lintuset, kalat ja muut.
Vaan, että luomanne tok ei täysin Eeteniks muuttuis.
Puuttuu hän onnellista, sapatinsa lepoa.
Opettajat.
Tynnyrineen Diogeno kun päivänpaisteessa loikoo,
Riemuiten Kalano kun liekkihin heittäytyy.
Pojalle reippaalle Filippon oppi mi oiva,
Valtava jospa ei ois sillekin liiaksi suur.
Houkutus.
Hedelmän turmaisen kerran tarjoi miehelleen Eeva,
Mielettömäst' puremast' heimons', oi, poteepi viel'!
Pyhää ruumista, mi sielut parantaapi ja syöttää,
Nautit hurskaasti nyt, Lyydia, katuva laps!
Joutuin lähetän siis sulle maallisen hedelmän maireen,
Taivonen sua ett'ei veisi armahaltas.
Epätasainen avioliitto.
Myös pari taivainen tää epätasalleen vähittäin joutui:
Psykke, näät, iästyi ain', Aamor on vieläkiu laps.
Pyhä perhe.