Jo saapuu sankar taustoineen
Sek' ahmii lehväsissä,
Ja pukki, samaa tehdäkseen,
Myös näyttää hääryksissä.
Siis puuhut, melkein latvatta
Ja ilman lehtiä noita,
Kas, seisoo vallan kurjana,
Rukoillen jumaloita.
Täss' oppi töille nuhteeton,
Te lapset nuorukaiset:
Ain' haitaks puille kauris on
Ja myöskin kuoriaiset!
Kissan piirakka.
Jos luonnontutkijan tunnus on
Tyven katse kaikkialla,
Niin mittaus jälkiään seuratkoon
Varovasti, vaan luottamalla.
Kyll'p' yhdess' ihmislapsessa
Voi löytyä molemmatkin,
Vaan ett' ne kaks on toimea.
Sen myöntänee toroisatkin.
Ol kerran kokki, kelpo mies,
Jok' veitseään ei säästä;
Häll' johtui mieleen, mistä ties,
Myös pyssymieheks päästä.
Siis aseiss' metsään vihreään,
Miss' otuksia hyppi.
Siell' heti kissan kaasi hän,
Jok linnunpoikii nyppi.
Hän kissaa katsoi jänöksi
Sek' pysyi tuumassansa,
Sit' piirakkoihin paistatti,
Syöttääkseen vieraitansa.
Vaan näistä nenäkkäämmät taas
Hänt' haukkuu heittiöksi:
Sill' kissaa, jonka kyttä kaas,
Ei kokki saa jänöksi.