Istunto.
Tässä on, missä omilla nimillänsä
Piti kirjaimet muinoin istuntojansa.
Punavaatteisin puetut äänikät
Esi-istuimissa pöystelivät:
A, E, I, U ja myöskin O,
Aika outoa melua pitivät nuo.
Tuli kankein askelin kerakkeet sitten,
Vaan pyytämän lupaa ens täytyi niitten;
Heille armas onkin esimies A,
Siis hekin ympäri istua saa.
Vaan seista täytyypä toisien.
Kuni Ph, Th ja semmoisten.
Sitten juteltiinpa jos mitäki:
Tuo sanotaan akateemiaksi.
Legenda.
Erämaissa muuan pyhä mies
Kummastuksekseen kerran kohdata ties
Pukkijalkaisen faunin, jok' puhuupi:
Herra, rukoilkaat e'est' meikäläisien.
Että meitäkin päästettäis taivaasen,
Iki-iloihin; meitä niin haluttaisi.
Vaan pyhä mies tähän vastaapi:
"Sun anomukses ei täytetyks' tulle,
Ja tuskin pyyntösi myönnetään sulle:
Et enkeliks pääse, sa onneton,
Kas sulla kun pukkijalka on".
Tähän vastavi konna hurjasti:
Mitä koskee teit pukkijalkani?
Oonpa usein ma nähnyt monetkin
Aasi-päineen pyrkivän taivaisin.
Kirjaileja.
Ympär ketoa pitkin purosta
Puutarhansa poikki
Hän poimii kauniimmat kukkansa,
Ja syömensä sykkivi iloisna:
Tuolla kultansa tulee! — Voi onnea vaan!
Yhteen myhäilyyn vaihtaa hän kukkiaan.
Naapur tarhuri katsoa tirkistelee
Yli aidan: "Noin hupsu en ole mie.
On minunkin hauska kukkiain hoittaa
Sek' hedelmäin linnuilta varjella koittaa,
Vaan kypsät: Rahaa, ystäväni!
Ken maksutta puuhata viitsisi?"
Tässä kirjailiaa te näette kaksi:
Toinen tuotteitans ympäri ripoittelee
Ystävillensä sekä yleisölle,
Toinen tarjoaa itseään tilattavaksi.
Arvostelia.
Kävi hiljan vieras luonani,
Ei ollut mulle juur vaivaksi:
Sain arkimuonani etehensä.
Hän söikin vatsans pakollensa,
Sitten päällisiks, mitä löytyi vain,
Mutta, tuskin syötyään atriain,
Jo kylään veitikka luunsa viepi,
Siellä ruokiani jo moitteleepi:
"Soppa ois voinut olla lihavampi,
Paisti kypsempi, viinit makeampi."
Tuota koiraa! Tuhat tulimaista!
Lyö se kuoliaks'! Se on arvostelia.