Eivät kaikki!
»Erittäin monet! Mitä! Nämä kaupunkilaiset, valtakunnankaupungin asukkaita he tahtovat olla? He ovat nähneet keisarinsa tulevan valituksi ja kruunatuksi, ja kun hän, väärämielisten ahdistamana, on vaarassa menettää maansa ja joutua häviölle anastajaa vastaan taistellessaan, kun hän onneksi löytää uskollisia liittolaisia, jotka tahtovat uhrata rahansa ja verensä hänen edukseen, niin he eivät halua ottaa kantaakseen pienintäkään rasitusta, joka heidän osakseen tulee, jotta valtakunnan vihollinen saataisiin nöyryytetyksi?»
Ovathan nuo mielipiteet olleet jo kauan tiedossanne ja olettehan viisaana miehenä niitä suvainnut; sitäpaitsi on huomattava, että niiden kannattajat muodostavat vähemmistön. Vain muutamia harvoja ovat häikäisseet vihollisen loistavat ominaisuudet, vihollisen, jota itsekin pidätte erinomaisena miehenä, vain muutamia, tiedättehän sen!
»Tiedän! Liian kauan olen sen tietänyt ja sitä sietänyt, muutenhan ei tuo olisi rohjennut mitä tärkeimpänä hetkenä lausua minulle vasten kasvoja sellaisia loukkauksia. Olipa heitä miten paljon tahansa, tämä heidän uskalias edusmiehensä joutuu rangaistavaksi, ja heidän tulee huomata, mitä heillä on odotettavana.»
Minä pyydän vain siirtämään asian tuonnemmaksi, herra kreivi!
»Eräissä asioissa ei voi toimia liian nopeasti.»
Vain hieman tuonnemmaksi!
»Naapuri! Te aiotte houkutella minut menettelemään väärin; se ei tule teille onnistumaan.»
Minä en tahdo houkutella väärin menettelemään enempää kuin väärin menettelemästä pidättääkään. Päätöksenne on oikeudenmukainen; se soveltuu ranskalaiselle, se soveltuu kuninkaanluutnantille; mutta ottakaa huomioon, että olette myös kreivi Thoranc.
»Hänellä ei ole tässä mitään sanomista.»