Majesteetit olivat vetäytyneet pois parvekkeelta, ja nyt uhrattiin jälleen alhaisolle, joka sellaisissa tapauksissa mieluummin lahjat ryöstää kuin ne kiitollisena vastaanottaa. Karkeampina ja hurjempina aikoina oli ollut tapana marsalkan juomanlaskijan ja hovimestarin otettua otettavansa jättää kaurat, suihkukaivo ja keittiö vieväin valtaan. Tällä kertaa pidettiin kuitenkin mahdollisuuden mukaan huolta järjestyksestä ja kohtuudesta. Vanhoja vahingoniloisia kujeita sattui sentään nytkin: kun joku oli täyttänyt kaurasäkkinsä, leikkasi toinen siihen reiän, ja muitakin samanlaisia kohteliaisuuksia sattui. Paistetusta härästä sitävastoin taisteltiin nyt, kuten ennenkin, sangen kiivaasti. Se voitiin yrittää vallata ainoastaan joukon väellä. Kaksi ammattikuntaa, teurastajat ja tynnyrinvierittäjät, olivat perinnäiseen tapaan asettuneet siten, että toisen täytyi saada haltuunsa tuo suunnaton paisti. Teurastajat luulivat paremmalla oikeudella vaativansa itselleen härkää, jonka olivat paloittelemattomana keittiöön toimittaneet; tynnyrinvierittäjät puolestaan esittivät vaatimuksensa nojautuen siihen, että keittiö oli rakennettu heidän ammattikuntansa tyyssijan läheisyyteen, sekä siihen, että olivat viime kerralla voittaneet: heidän ammattikunta- ja kokoustalonsa ristikkoikkunasta näkyivät törröttävän voiton merkkeinä tuon valloitetun härän sarvet. Kummassakin mieslukuisessa ammattikunnassa oli erittäin väkeviä ja päteviä jäseniä; mutta ei ole jäänyt muistiini, kuka tällä kertaa vei voiton.

Tällainen juhla päättyy tavallisesti johonkin vaaralliseen ja kaameaan tapahtumaan, ja nytkin näytti todella hirveältä se hetki, jona laudoista rakennettu keittiö jätettiin hävitettäväksi. Sen katolla vilisi kohta ihmisiä kenenkään voimatta sanoa, kuinka he olivat sinne päässeet; laudat temmattiin irralleen ja heitettiin maahan, joten varsinkin etäämpää katsoen näytti siltä, kuin jokaisen niistä olisi täytynyt murskata pari tungettelijaa. Käden käänteessä oli katto purettu, ja yksityisiä ihmisiä kiikkui hirsien ja parrujen kimpussa yrittäen temmata niitäkin liitoksistaan, liikkuivatpa monet heistä vielä siellä ylhäällä, kun kannatinpylväät oli jo sahattu poikki, kehä huojahteli ja uhkasi äkkiä luhistua kasaan. Arat henkilöt käänsivät katseensa toisaalle, ja jokainen odotti suurta onnettomuutta, mutta ei kuultu kenenkään edes loukkaantuneen, ja kaikista kiihkeistä ja väkivaltaisistakin tapahtumista oli sentään suoriuduttu onnellisesti.

Jokainen tiesi keisarin ja kuninkaan kohta poistuvan siitä huoneesta, johon he olivat parvekkeelta siirtyneet, ja lähtevän aterialle raatihuoneen suureen saliin. Edellisenä päivänä oli ollut tilaisuutta ihailla valmistelevia toimenpiteitä, ja nyt oli hartain haluni päästä edes vilahdukselta näkemään huonetta. Niinpä lähdinkin jälleen tuttuja teitä isoille portaille, joita vastapäätä salin ovi on. Siinä minä ihmetellen katselin niitä ylhäisiä henkilöitä, jotka nyt tunnustautuivat valtakunnan päämiehen palvelijoiksi. Ohitseni kulki neljäviidettä kreiviä kantaen ruokia keittiöstä, kaikki upeissa pukimissa, joten heidän arvokkuutensa ja tilapäisen tehtävänsä välinen ristiriita saattoi hyvinkin hämmentää pojan mieltä. Tungos ei ollut suuri, mutta ahtaissa suojissa sentään tuntuva. Salinovea vartioitiin, mutta niitä, joilla oli lupa, kulki usein ulos ja sisään. Minä havaitsin erään pfalzilaisen hovivirkailijan, jota puhuttelin pyytäen häntä toimittamaan minut sisään. Hän ei tuota kauan tuuminut, antoi minulle erään parhaillaan kädessään olevan hopeisen astian voiden sen tehdä sitä paremmin, kun olin siisteissä pukimissa, ja niin minä pääsin pyhättöön. Pfalzin tarjoilupöytä oli vasemmalla, kohta oven pielessä, ja muutamia askeleita astuttuani minä olin sen tasanteella, aidakkeen takana.

Salin toisessa päässä, ihan ikkunain luona, istuivat valtaistuinkorokkeella kunniakatosten alla keisari ja kuningas juhla-asussaan; kruunu ja valtikka lepäsivät vähän taempana kultakirjaisilla tyynyillä. Hengelliset vaaliruhtinaat olivat tarjoilijoinensa sijoittuneet eri korokkeille: Mainz majesteetteja vastapäätä, Trier oikealle, Köln vasemmalle puolelle. Se osa salia näytti arvokkaalta ja ilahduttavalta ja antoi aihetta siihen huomioon, että papisto pysyttelee mahdollisimman kauan sovussa hallitsijan kanssa. Kaikkien maallisten vaaliruhtinaiden tosin upeasti varustetut, mutta tyhjät sijat sitävastoin johdattivat mieleen sen huonon suhteen, joka oli vuosisatojen aikana vähitellen syntynyt heidän ja valtakunnan päämiehen välille. Heidän lähettiläänsä olivat jo poistuneet erääseen sivuhuoneeseen aterioimaan, ja jos suurin osa salia jo senvuoksi näytti aavemaiselta, kun näet niin monia näkymättömiä vieraita mitä parhaimmin palveltiin, niin salin keskellä seisova pöytä, jonka ääressä ei kukaan istunut, oli vieläkin murheellisempi katsella. Siinä näet olivat useat paikat tyhjinä, koska kaikki ne, joilla tosin oli oikeus siihen istuutua, olivat säädyllisyyssyistä, ollakseen yhtään kunniastansa hellittämättä, jääneet tulematta, vaikka oleskelivatkin parhaillaan kaupungissa.

Kovin monet mietteet kävivät minulle nuoren ikäni ja hetken hälinän vuoksi mahdottomiksi. Minä yritin ottaa kaikki mahdollisimman tarkoin huomioon, ja kun sitten kannettiin sisään jälkiruoka ja lähettiläät jälleen saapuivat suorittaakseen kunniatervehdyksensä, niin minä lähdin ulos ja osasin lähistöllä hyvien ystävien luona tämänpäiväisen puolipaaston jälkeen itseäni virkistää ja valmistautua näkemään illan ilotulituksia.

Tämän loistavan illan minä aioin viettää miellyttävästi: olin näet Gretchenin, Pyladeen ja hänen morsiamensa kanssa sopinut siitä, että kohtaisimme toisemme yön aikaan jossakin. Kaupungin joka kulma hohteli jo valoa, kun tapasin armaani. Minä tarjosin Gretchenille käsivarteni, me kuljimme kaupunginosasta toiseen ja tunsimme itsemme onnellisiksi toistemme seurassa. Aluksi olivat serkutkin seurassamme, mutta hävisivät sitten väkijoukkoon. Eräiden lähettiläiden asuntojen edustalla, jonne oli sijoitettu komeita tulituslaitteita (Pfalzin vaaliruhtinaan talo herätti erikoista huomiota), oli niin valoisa kuin konsanaan päivällä. Minä olin hieman muuttanut pukuani, jottei minua tunnettaisi, ja Gretchen hyväksyi toimenpiteeni. Me ihailimme kaikkia näitä loistavia laitteita ja tarumaisia liekkirakennelmia, jotka lähettiläät olivat ajatelleet valmistaa toinen toistansa komeammat. Ruhtinas Esterhazy vei kuitenkin voiton kaikista. Pientä seuruettamme keksintö ja sen toteuttaminen ihastuttivat, ja me olimme juuri aikeissa ryhtyä oikein nauttimaan yksityiskohdista, kun serkut kohtasivat meidät ja juttelivat siitä ihanasta ilotulituksesta, jolla Brandenburgin lähettiläs oli kaunistanut asumuksensa. Me suostuimme kulkemaan pitkän matkan Rossmarktilta Saalhofiin saakka, mutta tulimme huomaamaan, että meitä oli vallattomasti vedetty nenästä.

Saalhof on Mainin puolelta säännöllinen ja melkoinen rakennus, kaupunginpuoleinen osa sitävastoin on ikivanha, epäsäännöllinen ja mitätön. Pienet, sekä muodoltaan että kooltaan erilaiset, eri korkeudessa ja eri etäisyydessä toisistaan olevat ikkunat, epäsymmetrisesti sijoitetut portit ja ovet, enimmältä osalta rihkamakauppain hallussa oleva alakerta muodostavat sekasortoisen julkisivun, jota ei kukaan milloinkaan katsele. Tässä oli nyt noudateltu satunnaista, epäsäännöllistä, hajanaista rakennustapaa ja oli ympäröity jokainen ikkuna, ovi ja aukko erikseen lampuilla. Hyvin rakennetussa talossa tosin käy siten menetteleminen, mutta tässä asetettiin mitä kehnoin ja muodottomin julkipuoli kerrassaan uskomattomalla tavalla mitä räikeimpään valoon. Iloittuamme tuosta suunnilleen niinkuin Pagliasson piloista, joskaan ei epäröimättä, koska jokaisen täytyi havaita asiassa jotakin tarkoituksellista — jo aikaisemmin oli muuten erittäin suuressa arvossa pidetyn Plothon ulkonainen käyttäytyminen antanut aihetta reunamuistutuksiin, ja koska kerran suhtauduttiin häneen suopeasti, oli kunnioitettu veitikkanakin miestä, joka kuninkaansa tavoin mielellään jätti kaikki juhlameno-ohjeet huomioonottamatta — lähdimme mieluummin takaisin Esterhazyn loihtuisaan valtakuntaan.

Tämä korkea lähettiläs oli päivää kunnioittamaan ryhtyessään kokonaan sivuuttanut epäsuotuisasti sijaitsevan asuntonsa ja antanut sen sijaan kaunistaa Rossmarktin suuren lehmuskujanteen alkupään monin värein valaistulla koristeportilla ja taka-alan vieläkin upeammalla näkymällä. Kehyksenä oli pelkkiä lamppuja. Puiden välissä seisoi valopyramideja ja palloja läpikuultoisilla jalustoilla; puusta toiseen kulki hohtelevia köynnöksiä, joissa keinui riippuvia valolaitteita. Useissa kohdin jaettiin kansalle leipää ja makkaroita ja pidettiin huolta siitä, ettei viiniäkään puuttunut.

Siinä me neljä nyt käyskelimme rinnakkain mitä miellyttävimmin edestakaisin, ja minä Gretohenin vierellä astellen olin todellakin liikkuvinani niillä Elysiumin onnellisilla kentillä, missä puusta poimitaan kristallimaljoja, jotka kohta täyttyvät halutulla viinillä, ja missä ravistellaan alas hedelmiä, jotka muuttuvat miksi ruoaksi tahansa. Sellaiset halut heräsivätkin meissä vihdoin, ja Pyladeen opastamina me löysimme varsin sievästi sisustetun ruokalan. Kaikkien liikkuessa ulkona kaduilla emme tavanneet siellä ketään muita vieraita, tunsimme olomme sitäkin mukavammaksi ja vietimme suurimman osan yötä ystävyyden, rakkauden ja kiintymyksen tunteiden vallassa mitä hilpeimmin ja onnellisimmin. Kun olin saatellut Gretcheniä hänen ovellensa saakka, hän suuteli minun otsaani. Ensimmäisen ja samalla viimeisen kerran hän osoitti minulle sellaista suosiota; minä näet valitettavasti en sittemmin enää häntä nähnyt.

Seuraavana aamuna minä vielä makasin vuoteessani, kun äitini astui sisään hämmentyneenä ja säikähtyneenä. Oli varsin helppo huomata, milloin hän tunsi olonsa jollakin tavoin tukalaksi. »Nouse», sanoi hän, »ja valmistaudu ottamaan vastaan jotakin epämieluista. On tullut ilmi, että sinulla on erittäin huonoa seuraa ja että olet sekaantunut mitä vaarallisimpiin ja pahimpiin juttuihin. Isä on suunniltansa, ja me olemme saaneet hänet suostumaan ainoastaan siihen, että hän antaa jonkin kolmannen henkilön asiaa tutkia. Jää huoneeseesi ja odota mitä seuraa. Neuvos Schneider tulee luoksesi sekä isäsi että viranomaisten toimesta; asia näet on jo vireillä ja voi saada erittäin ikävän käänteen.»