LEONORA.
Hän myöntyy kyllä syymme kuultuaan.
PRINSESSA. Niin raskast' ystävässään karkoittaa on itsensä.
LEONORA.
Hän pelastuuhan kauttas.
PRINSESSA.
Sit' aietta en puolla sanallani.
LEONORA.
Siis vielä pahempaa sa varro pahaa.
PRINSESSA.
Mua vaivaat, vaikk' et tiedä, hyödytätkö.
LEONORA.
Käy ilmi pian, kumpi erehtyy.
PRINSESSA.
Äl' enää kysele, jos täytyy kerran!
LEONORA.
Ken päätöksen voi tehdä, voittaa tuskan.
PRINSESSA. En pysty päättämään, vaan käyköön niin, jos ei hän pitkäks aikaa lähde pois— ja huolta pitäkäämme, Leonora, ett' ei hän koskaan kärsi puutetta, ett' yhä, hänen poissaollessaankin, suo hälle runsaan avun herttua. Antonion kanssa puhu, veljeenihän hän paljon vaikuttaa, eik' ystäväämme tai meitä kiistan tähden vihanne.