Etkö ole nähnyt vaimoani? kysyi Eduard valmistautuen lähtemään kauemmaksi.
Tuolla uusilla istutuksilla, vastasi puutarhuri. Sammalmaja, jonka hän on rakentanut kallionkupeeseen, linnaa vastapäätä, valmistuu tänään. Se on tullut kaunis kaikin puolin ja miellyttää varmaan teidän armoanne. Näköala on kerrassaan hyvä: alhaalla kylä, hieman oikealla kirkko, jonka torninhuippua katse hipaisee; vastapäätä linna ja puutarhat.
Aivan oikein, virkkoi Eduard; tuolta muutaman askelen päästä saatoin nähdä miehet sitä rakentamassa.
Sitten, jatkoi puutarhuri, avautuu oikealla laakso, ja katse liitää yli reheväin lehtoniittyjen heleään kaukaisuuteen. Kalliorinteen polku on sievästi suunniteltu. Armollinen rouva osaa asiansa; hänen käskettävänään tekee työtä ilomielin.
Mene hänen luoksensa, sanoi Eduard, ja pyydä häntä odottamaan minua.
Sano hänelle, että haluan nähdä uudet rakennelmat ja nauttia niistä.
Puutarhuri poistui kiireesti, Eduard pian hänen jäljessänsä.
Hän asteli pengermiä alas, tarkasteli ohimennen kasvihuoneita ja taimilavoja, kunnes saapui veden partaalle ja sitten porrasta pitkin siihen kohtaan, missä uusille istutuksille johtava polku jakautui kahteen haaraan. Hän väisti toisen, joka suuntautui poikki kirkkomaan jokseenkin suoraan kohti kallionseinämää, ja lähti kulkemaan toista, joka hieman avarammin kaartein suikersi vasemmalla loivasti ylöspäin halki leppoisan viidakon; molempain yhtymäkohdassa hän istahti hetkiseksi soveliaasti sijoitetulle penkille, lähti sitten astelemaan varsinaista polkua ja saapui vihdoin, toisinaan jyrkemmin toisinaan loivemmin kohoavan tien monenlaisista portaista ja askelmista suoriutuen, sammalmajalle.
Charlotta tervehti miestänsä ovella ja sijoitti hänet istumaan siten, että hän voi yhdellä silmäyksellä havaita ne eri kuvat, jotka näyttivät maiseman ikäänkuin kehystettynä. Eduard oli mielissään ja toivoi kevään piankin luovan kaikkialle vielä runsaampaa vehmautta.
Minulla on yksi ainoa muistutuksen aihe, lisäsi hän: maja tuntuu minusta hieman ahtaalta.
Meille kahdelle siinä sentään on tilaa, vastasi Charlotta.