Epäilemättä, virkkoi Eduard, saattaisipa olla sijaa vielä kolmannellekin.
Miks'ei, sanoi Charlotta, jopa neljännellekin. Suurempia seuroja varten varaamme toiset paikat.
Kun nyt olemme täällä kahden kesken, kenenkään häiritsemättä, virkkoi Eduard, niin tunnustan, että minulla on jo muutamia aikoja ollut sydämelläni jotakin, mikä minun pitäisi ja tekisi mielikin sinulle uskoa, kunhan se vain luonnistuisi.
Olen jotakin sellaista huomannut, vastasi Charlotta.
Ja tunnustanpa, jatkoi Eduard, että olisin kenties vaiennut vieläkin kauemmin, ellei postinkuljettaja minua huomenna varhain ahdistaisi, ellei meidän olisi päästävä jo tänään päätökseen.
Mikä onkaan asiana? kysyi Charlotta ystävällisesti alkuun autellen.
Se koskee ystäväämme kapteenia, vastasi Eduard. Tiedäthän, millaiseen surulliseen asemaan hän, kuten moni muukin, on ilman omaa syytänsä joutunut. Kovin tuskalliselta täytyy niin tietorikkaasta, kyvykkäästä ja osaavasta miehestä toimettomana-olo tuntua, ja — sanonpa nyt siekailematta mitä hänelle toivon: tahtoisin hänen tulevan joksikin aikaa luoksemme.
Asiaa on hyvin harkittava ja tarkasteltava useammalta eri kannalta, virkkoi Charlotta.
Olen valmis ilmaisemaan sinulle mielipiteeni, lausui Eduard. Hänen viime kirjeessänsä huomaa ankaran apeamielisyyden hillittyä sävyä; tosin hän ei ole missään puutteessa, sillä hän osaa rajoittaa tarpeitansa, ja välttämättömimmästä olen minä pitänyt huolen; ei häntä myöskään ahdista se, että on otettava minulta jotakin, sillä me olemme elämämme varrella velkaantuneet toisillemme siinä määrin, ettemme enää kykene laskemaan vastaaviemme ja vastattaviemme välistä suhdetta — hänen varsinaisena kiusanansa on toimettomuus. Monipuolisen sivistyksensä jokapäiväinen ja jokahetkinen käytteleminen toisten hyödyksi on hänen ainoa huvinsa, jopa intohimonsakin. Ja nyt täytyisi hänen tyytyä istumaan ristissä käsin tai ryhtyä edelleen opiskelemaan, hankkimaan itsellensä uusia taitoja, koska ei voi käytellä niitä, jotka täysin määrin omistaa, — sanalla sanoen, lapsukaiseni, asema on kiusallinen, ja hän tuntee yksinäisyydessänsä sen painostuksen kaksin-kolminkertaisena.
Olen luullut, virkkoi Charlotta, että hänelle on tehty tarjouksia useilta tahoilta. Kirjoitin itsekin hänestä monelle toimeliaalle ystävälle ja ystävättärelle, ja mikäli tiedän, saivat kirjeeni jotakin aikaan.