Aivan oikein, vastasi Eduard; mutta nuo eri mahdollisuudet, nuo tarjoukset aiheuttivat nekin hänelle uutta kiusaa, uutta levottomuutta. Tarjoutuneet olosuhteet ovat kaikki sopimattomia. Hän ei saa toimia, vaikuttaa; hänen on uhrauduttava, uhrattava aikansa, periaatteensa, oma olotapansa, ja se on hänelle mahdotonta. Mitä enemmän tätä kaikkea harkitsen, mitä paremmin sen tunnen, sitä hartaammin haluan saada hänet luoksemme.
Menettelet varsin kauniisti ja rakastettavasti ajatellessasi niin myötätuntoisesti ystäväsi tilaa, vastasi Charlotta, mutta sallinet minun kehoittaa sinua muistamaan myöskin itseäsi, meitä.
Olen sen tehnyt, vastasi Eduard. Hänen läheisyydestänsä voimme odottaa koituvan itsellemme pelkkää etua ja mielihyvää. En tahdo puhua mitään kuluistani, jotka joka tapauksessa muodostuvat vähäisiksi, jos hän muuttaa luoksemme, — varsinkin kun samalla otan huomioon, ettei hänen täälläolonsa aiheuta meille mitään hankaluutta. Hän voi asua linnan oikeassa kylkirakennuksessa, ja kaikki muu järjestyy itsestänsä. Mitä se hänelle merkitseekään ja kuinka paljon hauskuutta tarjookaan meille hänen seuransa, hauskuutta, vieläpä hyötyäkin! Olen jo aikoja sitten halunnut mittauttaa tilukseni ja koko tämän tienoon; hän ottaa asian huoleksensa ja ohjaa mittaustyöt. Sinä aiot ryhtyä itse hoitamaan tiluksia, kunhan nykyisten vuokraajien vuodet ovat menneet. Arveluttava yritys! Mutta hän voi varmaan auttaa meitä hankkimaan itsellemme koko joukon esitietoja! Tunnen liiankin selvästi, että minulta puuttuu hänenlaisensa mies. Maalaisilla on asiaankuuluvat tiedot, mutta heidän esityksensä ei ole selvää eikä vilpitöntä. Kaupunkien ja korkeakoulujen oppilaat puhuvat kyllä selvästi ja moitteettomasti, mutta heiltä puuttuu asian välitön oivallus. Ystävältäni voin odottaa kumpaakin, ja lisäksi johtuu asiasta vielä satoja muita mieluisia suhteita, jotka koskevat sinuakin, ja joista arvaan koituvan paljon hyvää. Nyt kiitän sinua siitä, että olet minua hyväntahtoisesti kuunnellut; lausu sinä puolestasi vapaasti ja seikkaperäisesti ajatuksesi, sano, mitä sinulla on sanottavana, minä en keskeytä.
Olkoon menneeksi, virkkoi Charlotta: niinpä esitän aluksi erään yleisen huomautuksen. Miehet ajattelevat lähinnä nykyisyyteen kuuluvia yksityisseikkoja ja tekevät aivan oikein, koska heidän on määrä toimia, vaikuttaa, naiset sitävastoin enemmän kaikkea, mikä elämässä kuuluu yhteen, ja menettelevät yhtä oikein, koska heidän ja heidän perheensä kohtalo liittyy tuohon yhteyteen ja koska heiltä vaaditaan juuri tuota yhteenkuuluvaista. Luokaamme siis silmäys nykyiseen samoinkuin menneeseenkin elämäämme, ja sinä olet myöntävä, ettei kapteenin tänne kutsuminen sovi aivan hyvin meidän tarkoituksiimme, suunnitelmiimme ja järjestelyihimme.
Kuinka mielelläni ajattelenkaan varhaisinta suhdettamme! Me, nuoret ihmiset, rakastimme toisiamme hellästi, meidät erotettiin, sinut minusta, koska isäsi, joka kyltymättä himoitsi varallisuutta, liitti sinut melkoista vanhempaan, rikkaaseen naishenkilöön, minut sinusta, sillä minun täytyi erikoisitta toiveitta ojentaa käteni varakkaalle miehelle, jota en rakastanut, mutta kunnioitin. Me vapauduimme jälleen; sinä aikaisemmin, äitisi jätettyä sinulle perinnöksi suuren omaisuuden, minä myöhemmin, juuri niihin aikoihin, kun palasit matkoiltasi. Niin löysimme toisemme jälleen. Me iloitsimme muistoistamme, rakastimme niitä, saimme elää häiritsemättä yhdessä. Sinä vaadit liittoa; minä en kohta suostunut, sillä kun olemme suunnilleen samanikäiset, olen minä naisena vanhentunut, sinä miehenä et. Vihdoin en kumminkaan tahtonut sinulta evätä sitä, mitä näytit pitävän elämäsi ainoana onnena. Sinä tahdoit toipua rinnallani kaikista hovissa, sotaväessä ja matkoilla kokemistasi levottomuuksista, tahdoit malttaa mielesi, nauttia elämästä, mutta vain minun kerallani. Ainoan tyttäreni minä sijoitin koulukotiin, jossa hän tosin on sivistynyt monipuolisemmin kuin maalla eläen olisi käynyt päinsä, enkä ainoastaan häntä, vaan Ottiliankin, rakkaan veljentyttäreni, jolle kenties olisi ollut parasta saada kasvaa opastukseni alaisena auttajakseni talousaskareissa. Kaikki tämä tapahtui sinun suostumuksellasi, vain siinä tarkoituksessa, että saisimme elää häiritsemättä, jotta voisimme rauhassa nauttia varhain ikävöiden kaipaamaamme, vihdoin myöhään saavuttamaamme onnea. Niin aloitimme maalla-olomme. Minä otin hoitaakseni sisäiset asiat, sinä ulkoiset ja sen, mikä koskee kokonaisuutta. Minä olen järjestäytynyt noudattamaan kaikessa toivomuksiasi, elämään yksin sinua varten; koettakaamme ainakin toistaiseksi, missä määrin voimme tulla toimeen kahden.
Koska yhteenkuuluvainen, kuten sanoit, on teidän varsinainen elementtinne, virkkoi Eduard, ei tosiaankaan pidä kuunnella teitä yhteen menoon, tai täytyy suostua myöntämään, että olette oikeassa; niinpä myönnänkin olleesi oikeassa aina tähän päivään asti. Se perustus, jonka olemme toistaiseksi luoneet elämäämme varten, on laadultansa hyvä, mutta eikö meidän ole mitään enempää sen varaan rakennettava ja eikö siitä pidä sukeutua mitään sen enempää? Teemmekö mitä teemme, minä puutarhassa, sinä puistossa, vain erakkoja varten?
Olet oikeassa, vastasi Charlotta, epäilemättä! On vain varottava tuomasta taloon mitään estävää, vierasta. Ajattelehan, että päätöksemme, myöskin mitä seurusteluun tulee, koskevat tavallansa vain kahdenkeskistä yhdessäoloamme. Sinä aioit aluksi esittää minulle matkapäiväkirjasi oikeassa järjestyksessä, saattaa samalla kuntoon monia siihen kuuluvia papereita ja minun kerallani, minun avullani kerätä noista verrattomista, mutta sekasortoisista vihkosista ja lehdistä meitä ja muita ilahduttavan kokonaisuuden. Minä lupasin, auttaa sinua jäljentämisessä, ja me ajattelimme saavamme mukavasti, somasti, miellyttävästi ja kotoisesti matkailla muistoissa halki sen maailman, jota meidän ei suotu yhdessä nähdä. Niin, olemmehan jo aloittaneetkin. Sitäpaitsi olet iltaisin ottanut jälleen esille huilusi, soittelemme yhdessä, minä klaveeria. Naapurit käyvät meillä vieraissa, samoin me naapureissa. Minä ainakin olen kutonut itselleni kaikesta tästä ensimmäisen kesän, jonka olen eläissäni ajatellut viettää iloiten ja nauttien.
Kunhan ei, virkkoi Eduard otsaansa pyyhkien, kaiken hellästi ja järkevästi kertomasi ohella alinomaa johtuisi mieleeni se ajatus, ettei kapteenin täälläolo mitään tärvelisi, vaan pikemmin toisi kaikkeen vauhtia ja uutta elämää. Hän on suorittanut osittain samat vaellukset kuin minä, hänkin on, omalla tavallansa, havainnut monta seikkaa: me käyttelemme yhteisiä kokemuksiamme ja saamme aikaan sitä ehomman kokonaisuuden.
Salli siis minun avoimesti tunnustaa, vastasi Charlotta hieman kärsimättömästi, että tunteeni puhuu tuota aietta vastaan, että jokin aavistus ennustaa minulle siitä kaikkea muuta kuin hyvää.
Kukapa teitä naisia vastustelemaan: aluksi esiinnytte niin ymmärtäväisinä, ettei voi sanoa mitään vastaan, sitten niin hellinä, että myöntyy mielelläänkin, niin tunteellisina, että varoo teitä loukkaamasta, niin aavistelevaisina, että säikähtää.