Herra tohtorin täytyi vähäisen naurahtaa: "Kai minun siis niin pian kuin mahdollista täytynee suoriutua matkalle, Sesemann, sillä muuten saattaisit soimata minua siitä, että vielä olen täällä."
Hän yritti nousta, mutta Klaara pidätti häntä; ensin täytyi tohtorin kuulla, mitä Klaaralla oli Heidille sanottavaa, ja sitten muistutti Klaara hänelle vielä monta monituista seikkaa, jota tohtorin piti tunturilla panna mieleensä, jotta hän sitten voisi niistä kertoa. Lahjat Heidille oli lähetettävät tohtorille vasta myöhemmin, sillä neiti Rottenmeierin piti auttaman niiden kääröihin panemisessa; mutta nyt oli hän parast'aikaa kaupungilla eikä luultavasti palajaisi sieltä varsin pian.
Herra tohtori lupasi säntilleen toimittaa kaikki ja lähteä, ellei jo seuraavana aamuna, niin ainakin saman päivän kuluessa, sekä sitten kotiin palattuaan antaa tarkan kertomuksen kaikesta, mitä hän siellä tuntureilla oli kokenut ja nähnyt.
Palvelijoilla yleensä on usein erinomainen kyky saada selkoa asiain menosta paljoa ennemmin, kuin isäntäväki ovat ennättäneet sen ilmoittaa. Sebastianilla ja Tinettellä tämä kyky näkyi olevan varsin kehittynyt. Heti sen jälkeen, kun tohtori oli lähtenyt huoneesta, soitti Klaara Tinetteä ja sanoi:
"Tuokaapas minulle tuo rasiallinen tuoreita leivoksia, semmoisia, joita meillä aina on kahvin kanssa, Tinette"; hän osotti rasiaa, joka jo aikaa sitten oli katsottu valmiiksi mainittua tarkoitusta varten. Tinette tarttui osotettuun esineeseen eräästä kulmasta, antoi sen ylenkatseellisesti kieppua kädessään ja sanoi oven takana nenäkkäästi:
"Kylläpä kannattaakin".
Kun Sebastian, joka seurasi tohtoria, oli tavallisella kohteliaisuudellaan avannut, sanoi hän kumartaen:
"Tahtoisitteko te, herra tohtori, olla niin ystävällinen, että lausuisitte pikku mamssellille Sebastianinkin tervehdyksen".
"Ah, katsopas vain Sebastiania," sanoi herra tohtori ystävällisesti, "vai tiedätte tekin siis jo matkastani?"
Sebastianin täytyi vähä yskiä: