Siinä seisoi tyttö, hänen silmänsä säihkyivät ja hän huusi:
"Pekka, jos et sinä paikalla tule, niin minä teen sinulle jotakin, jota sinä et suinkaan mielelläsi tahtoisi, ole varma siitä".
Nämä sanat viilsivät Pekan sydäntä. Hän tuskaantui. Hän oli tehnyt pahan teon, jota ei kenenkään pitänyt aavistaman. Tähän asti oli hän iloinnut rikoksestansa; mutta nyt Heidi puhutteli häntä, ikäänkuin hän tietäisi koko asian, ja kaikki mitä tämä tiesi, sen kertoi hän isoisällensä, jota Pekka pelkäsi enemmän kuin ketään muuta. Jos setä nyt saisi tietää, miten tuolin oli käynyt! Tämä ajatus ahdisti Pekkaa yhä enemmän. Hän nousi seisaalleen ja tuli vähän matkaa odottavata Heidiä vastaan.
"Minä tulen, mutta sitte sinä et saa tehdä sitä", sanoi hän pelosta niin kesynä, että Heidin tuli häntä sääli.
"En, en, minä en sitä enää teekään", vakuutti Heidi, "tule nyt minun kanssani, se ei ensinkään ole mitään peljättävää, jota sinun nyt pitää tekemän".
Klaaran luo saavuttua määräsi Heidi, että Pekan piti toiselta ja hän itse toiselta puolelta käsivarsista nostaa Klaaraa. Tämä kävi jokseenkin, mutta vaikeampi työ oli jäljellä. Klaarahan ei osannutkaan seisoa, miten saattoi häntä kannattaa ja kuljettaa eteenpäin? Heidi oli liian pieni häntä käsivarrellansa tukemaan.
"Sinun pitää nyt ottaman minua kiinteästi kaulasta, ihan kiinteästi, niin. Ja Pekkaa pitää sinun ottaman käsivarresta ja nojautua häneen oikein vahvasti, niin voimme kantaa sinut".
Mutta Pekka ei ollut elämässään ketään näin käsivarrellaan taluttanut. Klaara kyllä tarttui siihen, mutta Pekka antoi sen rippua jäykkänä alaspäin ikäänkuin pitkän sauvan.
"Ei niin, Pekka", sanoi Heidi sangen vakavasti. "Sinun pitää taivuttaman toisen käsivartesi ikäänkuin vanteeksi ja sitte Klaara pujottaa kätensä sen sisään ja nojaa vahvasti siihen, ja sinä, Pekka, et millään muotoa saa antaa perään, niin kyllä pääsemme eteenpäin".
Niin tehtiinkin, mutta helposti ei päästy eteenpäin, Klaara ei ollut niin varsin kevyt ja vetäjät olivat niin erisuuret; toinen puoli oli ylempänä, toinen alempana ja tue oli siitä syystä sangen epävarma.