Nyt alkoi hän kiivetä kallion seinämää ylös. Sepä ei ollutkaan helppoa; hänen käsistään ja jaloistaan juoksi veri. Väliin piti hänen levähtää hetkinen. Miehet ja herra Miller seisoivat ylhäällä ja katselivat melkein hengittämättä, kuinka mies häilyi tuon pohjattoman syvyyden kohdalla. Jaksaako hän kestää ponnistusta? Pääseekö hän ylös? Vai loppuivatko hänen voimansa kesken. Hellittääkö hän ja syöksyy lapsen kanssa syvyyteen?
Yhä lähemmä kohosivat he — nyt vielä tuo viimeinen peloittavan jyrkkä kalliorinne — silloin —
"Jumala olkoon kiitetty", huudahti Martti, kun hän astui ylös reunamalle. Hän irroitti lapsen kaulastaan ja laski hänet vapisevan isän syliin.
Herra Millerin täytyi istuutua. Hän piti lastaan sylissään ja katseli sitä vaieten, niinkuin hän ei olisi vielä oikein voinut käsittää onneansa.
"Oi, isä, minä olen niin iloinen" sanoi Elsa ja kietoi hyväillen kätensä isänsä kaulan ympäri. "Mutta kyllähän minä tiesinkin, että sinä aamun tullen minut noutaisit."
Martti oli astunut syrjään; ristissä käsin katseli hän nyt isää ja lasta ja ilokyyneleet juoksivat pitkin hänen päivettyneitä kasvojansa. Samuli oli hiipinyt hänen viereensä ja piti hänestä lujasti kiini, sillä hän oli ymmärtänyt, että isä oli ollut suuressa vaarassa.
Nyt astui herra Miller lapsi sylissään Martin luo. Hän ojensi kätensä lapsensa pelastajalle: "Te, Martti, käsitätte kyllä, miksi minä nyt vasta teen sitä, jota minun kaikkein ensiksi olisi pitänyt tehdä", sanoi hän liikutetulla äänellä. "Minä kiitän Teitä, niinkuin se, jonka henki on pelastunut. En unhota sitä koskaan, että Te panitte henkenne alttiiksi, pelastaaksenne minun lastani."
Molemmat miehet puristivat toistensa kättä ja Martti sanoi avosydämisesti: "Se on minulle suuri palkinto, että voin tuoda teille lapsen vahingoittumattomana."
"Tapaamme toisiamme vielä kerran tänään, nyt täytyy meidän joutua äidin luo", sanoi herra Miller ja kääntyi palausmatkalle pitäen pienoistansa lujasti sylissään. Martti kulki hänen perästänsä pitäen Samulia kädestä ja toiset seurasivat perässä.
Kun nyt Martti kulki poikineen metsän poikki, sanoi hän tälle: "Sanoppa nyt minulle, Samuli, mistä sinä tiesit, että pienokainen oli juuri tänne eksynyt?"