Mutta äiti ei ollut vielä kuullut, kuka etsijät oli vihdoinkin oikeille jälille johtanut; mutta hän tahtoi tietää kaikki tarkkaan. Nyt muisti isä Samulin, ja että se oli oikeastaan hän, joka oli päässyt Elsan jälille.
"Tuota kunnon poikaa tulee meidän erityisesti muistaa", sanoi hän, ja Elsa, jota tämä ajatus erityisesti innotutti, kapusi samassa alas sängystä, pannakseen tuuman heti toimeen.
Mutta minkä palkinnon saisi Samuli? Mitä saisi hän heti viedä hänelle?
"Hän saa pyytää mitä vaan tahtoo", sanoi isä, "katsotaanpa, mikä häntä enin ilahuttaisi."
"Voinko heti mennä hänen luokseen", kysyi Elsa kiireesti.
Isä sanoi tahtovansa tulla mukaan, keskustellaksensa Martin kanssa ja saadaksensa maksaa muillekin miehille heidän palkkansa. Elsa hyppeli ilosta; hänen päänsä oli täynnä uusia tuumia Samulia varten.
"Isä hoi, mutta jos hän pyytää eläintarhan, täynnä suurimpia eläimiä, mitä olla voi", kysyi hän.
"Niin hän saa sen", vastasi isä varmasti.
"Isä, mutta jos hän toivoisi turkkilaispukua ja käyrää sapelia, niinkuin Kaarlo serkulla on", kysyttiin taas.
"Saa hän sen myös", kuului vastaus.