"'Maria, minä rakastan sinua!'
"Hän vavahtui ja punastui korviaan myöten, mutta ei vetänyt kättänsä pois minun kädestäni.
"'Rakastatko sinä minua? Sano hyvä Maria se', jatkoin minä.
"Hieman aikaa kului, ennenkuin hän virkkoi mitään. Vihdoin kuiskasi hän:
"'Jumala taivaassa tietää, että minä rakastan.'
"Sen sanottuaan katsahti hän minuun ja kirkas kyynel kiilsi hänen silmissään. Sen minä huomasin, kun hän riensi äitinsä luo, joka häntä kutsui.
"Kun hän seuraavalla kerralla tuli kamariini, istuin minä jo tuolilla. Hän katsahti hellästi minuun ja tuli luokseni. Minä otin hänet syliini ja painoin palavan suutelon hänen punaisille huulilleen, eikä hän sitä kieltänytkään.
"'Sinä, Maria, olet minun, eikä mikään voima tässä maailmassa voi ryöstää sinua minulta', sanoin minä ja kiersin käsivarteni hänen solakan vartalonsa ympäri.
"'Niin olen, jos Jumala sen sallii', vastasi Maria iloisesti.
"Seuraavana päivänä ilmoitin minä kapteenskalle arvoni ja säätyni, jota he tähän asti eivät olleet tienneet, ja pyysin hänen tyttärensä kättä. (Sydämen olin minä jo ennen saanut).