"Aivan oikein osattu", virkkoi vieras. "Minä olen se sama ihminen. Minä pyydän teitä olemaan niin hyvä ja näyttämään minulle kaikki ne paikat, joissa ruhtinas-vainajani kävi ja oleskeli teillä ollessaan."
"Sen teen aivan mielelläni", vastasi isäntä. "Käydään nyt ensin siihen kamariin, jossa ruhtinas asui, ja sitte katselemme muita paikkoja."
Vieras seurasi isäntää. He istuivat ja juttelivat kamarissa kauan aikaa.
Maria kertoi että ruhtinatar oli jo kuollut ja että hän nyt yksinään omistaa koko sen suuren omaisuuden, joka ruhtinattarelta jäi. Hän otti äitinsä luokseen asumaan ja veljensä hoitamaan suurta omaisuuttansa. Veli on jo naimisissa ja hänen lapsensa ovat Marian rattona. Talvella he asuvat Pietarissa, vaan kesällä maatilallaan. Veli asuu alati maalla, mutta hänen vanhemmat lapsensa asuvat mummonsa ja tätinsä luona talvisaikana Pietarissa.
Sitte tahtoi Maria nähdä sitä niittyä, jossa ruhtinas-vainaja kertoi talonisännälle rakkausseikkansa. Isäntä vei vieraansa niitylle ja osottaen ladon luona olevaa suurta mätästä, sanoi:
"Tuo on juuri se mätäs, jossa ruhtinas istui silloin, kun hän minulle kertoi rakkausseikkansa ja oli niin liikutettu, että hän itki, ja minäkin itkin. Silloin minä ymmärsin miten kovin hän teitä rakasti ja oli valmis teidän tähtenne uhraamaan kaikki tässä maailmassa. Hän rakasti teitä kaikesta sydämestänsä ja oli teille uskollinen kuolemaan asti. Tämän mättään olen minä säilyttänyt ruhtinaan muistoksi ja olen antanut sille nimeksi ruhtinaan mätäs. Sen toisen mättään, jonka päällä minä istuin, otin minä pois ja vein karjapihaan. Mutta ruhtinaan mätäs saa olla siinä, ainakin niin kauan kun minä ja poikani elämme."
Maria kävi "ruhtinaan mättäälle" istumaan ja sanoi:
"Kiitoksia paljon, hyvä isäntä, kun olette minun ruhtinas-vainajani muistoa niin kunnioittanut ja käskenyt poikannekin sitä tekemään! Kas, tässä on se kirje, jonka rakas ruhtinaani minulle kirjoitti ja josta hän teille puhui. Ottakaa ja lukekaa se."
Samalla veti Maria taskustaan kirjeen ja ojensi sen isännälle, joka katseli sitä vähän aikaa, antoi sitte kirjeen takaisin ja sanoi:
"Minä en osaa venäläistä kirjoitusta lukea, vaikka minä kyllä osaan venättä puhua."