"Ei, lapseni, tuo mitään kirjoitusta ole, onhan vaan 'harakanvarpaita'", vastasi isä. "Muuten on sopimatonta tahrata seiniä. Mutta jos sinulla on halu oppia kirjoittamaan, niin pyydän minä kirkkoherran tekemään sinulle kirjoitusaapisen ja hankin lyijykynän, jotta sinä voit opetella oikealla tavalla kirjoittamaan."
"Tee se, hyvä isä, kyllä minä mielelläni tahdon oppia kirjoittamaan ja tulla papiksi", virkkoi Matti ilomielin.
"Eihän oppi ojaan kaada muitakaan", sano äiti. "Voithan opetella sentäänkin kirjoittamaan, vaikka talonpoikanakin olet. Ei meillä ole varaa sinua koulua käyttää."
Suuri oli Matin ilo, kun isänsä seuraavana sunnuntaina toi kirjoitusaapisen. Jokaisen kirjaimen kohdalle oli merkitty mistä se oli aloitettava, joko alhaalta tahi ylhäältä.
"Mutta milläs minä kirjoitan, kun ei ole pännää?" kysyi Matti, katsellessaan kirjaimia.
Vastineeksi veti isä taskustaan punasen lyijykynän ja ojensi sen Matille. Sitte meni hän huoneeseen, otti kirstusta suuren tukun vanhoja kihlakunnan oikeuden pöytäkirjoja, joista repi irti tyhjät lehdet ja toi ne Matille.
Nyt oli Matti miestä mielestään, kun hän istausi pienen pöydän ääreen ja alkoi kirjoittaa vääntää Aata. Hän olisi mielellään kirjoittanut entistä kiukerkoukeriaan, mutta se ei nyt käynyt laatuun, kun piti muka oppia kirjoittamaan niinkuin herratkin. Ehkä hän kuinka koetti, ei A ottanut luonnistuakseen, aina se vaan tahtoi tulla hiilikoukun näköinen.
Monta päivää ei ennättänyt kulua, ennenkun Matti oli kirjoittaa rötvännyt ne paperit täyteen, mitkä isänsä oli hänelle antanut. Väliin tuskaantui hän toimeensa niin, että heitti kirjoitusneuvot kaappiin, kun ei hänen kirjoituksensa tullut yhtäläistä kuin kirkkoherran. Pian hän taas otti ne takaisin esille ja jatkoi työtänsä entistä uutterammin.
Seuraavana sunnuntaina meni Matti isänsä kanssa kirkkoherralta pyytämään jonkunlaista taulun palaista, mihin saisi opetteleida kirjoittamaan. Kirkkoherra antoi taulun puoliskon ja pyysi Mattia kirjoittamaan siihen, saadakseen muka nähdä, kummoisia "harakanvarpaita" Matti teki.
Kernaasti näytti Matti taitoansa. Katsellessaan Matin kirjoitusta, sanoi kirkkoherra: