Lauloin pielekset pihalle, haito haitolei, tammit keskitanhualle, haito haitolei. Tammiss on tasaset oksat, haito haitolei, joka oksassa omena, haito haitolei, omenassa kultapyörä, haito haitolei, kultapyörässä käkönen, haito haitolei. Kuin käkö kukahtelevi, haito haitolei, niin sydän pakahtelevi, haito haitolei, sydän syttyvi tulelle, haito haitolei, pää palolle paukahtavi, haito haitolei.
Nyt oli poikien vuoro erota ja rinkiin jääneille tytöille laulettiin:
Monta lintuu metsäss lentää, niin myös neitset ringissä; neitset ovat niinkuin linnut, käyvät sulkkukengässä.
Heitä huivis, laske naulaan, katso kauniin pojan pääll, pikaisesti karkaa kaulaan, vaadi kanssas tanssimaan.
Nyt ottivat tytöt itselleen tanssikumppalit.
Kätensä hän minull antaa sanomalla suloisell: en mä sinust luovu suotta, vaikka juuri pikaisest veri muuttuis, niin kuin vesi, sen mä tiedän totisest. Iloitkaam siis iäll nuorell, vanhall iäll väsyneet. Nuoruus ikä, vanhuus vakaa: kuolema on kylmä vieras! Eipä tiedä kuka meistä erokirjan kirjoittaa.
Tytöt läksivät ringistä ja jäljelle jääneet pojat alkoivat laulaa:
Jäin minä yksin kuin kyyhkynen rannall, lentävä lintu taivahan alla. Olen minä oksilla huojuvilla, meren rannalla kuohuvilla. Ai, ai, ai, kun vettä on jäällä, kolminkertainen kohma on päällä. Oi, oi, oi, kun tekee mun mielein istua kauneiden tyttöjen viereen. Ai, ai, ai, kun maantie on pitkä, maantie on pitkä ja sannoitettu, tytöt on pojille vannoitettu. Raila, ralla, ralla, rallallah.
Laulun loputtua ottivat pojat itselleen tanssiparit ja nyt laulettiin:
Tanssikaamme me tasaiset, notkukaamme nuorukaiset tällä inhalla ijällä, kasvavalla kannikalla.