Vuonna 1872, kun Viipurin kaupungin rahvaankoulu muutettiin kansakouluksi, ehdottelivat minun entiset opettajani ja virkatoverini Innanen ja Segersvärd, että minä paremmin kyetäkseni olemaan opettajana kansakoulussa menisin Jyväskylän kansakouluopettajaseminaariin oppimaan uudempiaikaisia opetustapoja. Sen teinkin, ja pyysin ja sain vuodeksi virkavapautta. Jyväskylässä tutkin opetustapoja sekä seminaarissa että mallikoulussa. Väliaikoina lueskelin ahkerasti kasvatus- ja opetusoppia sekä fysiikkaa ja kemiaa. Lukukauden lopussa antoi herra Leinberg minulle todistuksen, jossa hän kiitoksella mainitsi ahkeruuteni.
Kun syksyllä 1873 palasin Viipuriin, olivat siellä jo koulut toisella kannalla. Kansakoulun johtokunnan ehdotuksesta otettiin minut opettajaksi yläpoikakansakouluun, jossa olin opettajana ja luokan johtajana v:teen 1889.
Vuonna 1883 annettiin minulle Viipurin kaupungin Lukusalin hoitajan virka, jota toimitin vuoteen 1889. Vuosina 1881-1889 olin jäsenenä Viipurin kaupungin uuden kirkon rakennustoimikunnassa ja 1886-1887 olin ensin jäsenenä, sittemmin vara- ja vihdoin esimiehenä Viipurin kansallisseurassa.
Vuonna 1887 ehdottelin Viipurin Kansallisseurassa, että tännekin perustettaisiin kansallismuseo. Seura hyväksyi ehdotukseni niin, että jo samassa kokouksessa valittiin väliaikainen toimikunta, jonka tuli ryhtyä alustaviin toimiin ja laatia sääntöehdotus museolle ja Seuran ne tarkastettua ja hyväksyttyä hakea niille vahvistus. Tähän toimikuntaan valitsi Kirjallisuusseura minutkin. Me teimme käskyn mukaan, ja nyt on kansallismuseo Viipurissa. Olen keräillyt vanhoja esineitä tähän museoon Rautjärveltä, Ilmeeltä, Hiitolasta ja Ruokolahdelta. Vieläkin olen (1897) museon asiamiehenä tällä paikkakunnalla.
Viitenä viimeisenä vuonna minulla oli 50 virkatuntia viikossa, kansakoulussa 30, käsityöläiskoulussa 7 ja lukusalissa 13. Siihen tulivat vielä päälle päälliseksi monet muut toimet, niin että väsyin vihdoin sekä sielun että ruumiin puolesta sen ylenmääräisen työtaakan alle, ja olin pakotettu pyytämään ensin virkavapautta ja sittemmin virkaeroa. Monien toimieni ja palveluksieni tähden, sekä lääkärin antaman kivuloisuustodistuksen nojalla, annettiin minulle virkaero syyskuun 1. päivänä vuonna 1889 ja täysi eläke Suomen valtiolta. Sen ohessa Viipurin kaupunki, jonka hyväksi minä olin voimani ja terveyteni uhrannut, antaa minulle vuosittain 200 markan ylimääräisen eläkkeen. Myös Eelis Holmin kassasta saan lisäeläkettä 120 markkaa vuodessa.
Muutettuani asumaan Rautjärvelle annettiin sielläkin minulle monenlaisia luottamustoimia. Niinpä esim. olin kuntakokouksen esimiehenä 1890-1892, josta sitten pyynnöstäni sain eron. Vuodesta 1891 olen ollut jäsenenä ja varaesimiehenä lainakirjaston johtokunnassa Rautjärvellä. Vuosina 1890-1895 olin jäsenenä ja varaesimiehenä Rautjärven kansakoulun johtokunnassa, josta sitten pyynnöstä sain eron. 1891 olin jäsenenä ja varapuheenjohtajana siinä komiteassa, jonka tuli laatia ehdotus seurakunnan laajentamisesta. Vuosina 1892-1894 olin esimiehenä Oras-nimisessä Rautjärven raittiusseurassa. 1893 olin esimiehenä Rautjärven jyvälainamakasiiniin uusia sääntöehdotuksia laativassa komiteassa ja vuonna 1895 jäsenenä Antrean maanviljelysnäyttelyn toimikunnassa.
Paitsi näitä olen ollut valtiopäivämiesehdokkaana eli valitsijamiehenä rautjärveläisten puolesta kolmessa viimeisessä valtiopäivämiesvaalissa Jääsken kihlakunnassa. Nykyään olen kutsuttuna jäseneksi Viipurin läänin maanviljelysseuraan, sekä Kaunokirjailijayhdistykseen Helsingissä.
Kerron vielä vähän perheoloistani. Naimisissa olen ollut kaksi kertaa. Ensi kerralla menin avioliittoon Joutsenon lukkarin tyttären Anna Josefina Kairion kanssa 16. päivänä tammikuuta 1866. Hän synnytti minulle pojan 3. päivänä helmikuuta 1867, mutta kuoli lapsivuoteeseen 7. päivänä samaa kuuta 24 vuoden vanhana. Samana päivänä, kun äiti haudattiin, kastettiin lapsi ja hän sai nimekseen Johannes Esikko. Poika kuoli kuukauden perästä keltatautiin.
Toisen kerran menin naimisiin 22.12.1868 talollisen tyttären Anna Häyhän kanssa (syntynyt 22.2.1851) Rautjärven Häyhästä. Tästä avioliitosta on meille syntynyt:
1. Poika Johannes Väinö, syntynyt 6.6.1870, kävi 9 vuotta koulua ja on nykyään käräjäkirjurina Äyräpään kihlakunnassa.