— Siksi kun en tiedä, saanko minä sinut omakseni; eihän siitä ollut mitään puhetta illalla.
— Sehän on luonnollista: eihän meistä muuten voisi paria tullakaan.
— Mutta kuules, hyvä Juhana: meidän täytyy pitää tää asia niin salassa, ettei virkkaa kellenkään. Lupaatkos sen?
— Sen olen minä tekevä; sillä minä tiedän ettemme voi yhteen käydä, ennen kuin syksyllä.
Niemelän pihalla nousi Kaisa reestä, puristi hellästi Juhanan kättä jäähyväisiksi ja kiirehti sykkivin sydämin tupaan. Juhana käänsi hevosensa ympäri ja ajoi kotiinsa iloisempana kuin sodassa voittanut sankari.
Niemelässä oli jo talonväki valveilla nuorison kotiin tullessa. Mitään puhumatta kävivät leikistä tulleet makaamaan. Toiset nukkuivat pian, vaan Kaisa, jota outo, suloinen tunne valtasi, ei voinut saada unta silmiinsä. Hän ajatteli sitä onnellisuutta, jonka hän oli Juhanan kanssa saavuttava. Hyvän aikaa valvottuansa nukkui hänkin viimein.
Kolmas joulupäivä
Sisältö: Sudennuotan veto. Paistisilla olo. Laulun ja ulkoluvun kilpailu. Joululeikkejä. Rinnakkaistanssi. Panttisillaolo. Joulusaarna.
Kolmantena joulupäivänä päivän valjetessa tuli lautamies kotiin ja toi vieraita tullessaan, Lippolan lautamiehen emäntineen, lukkarin ja suntion. Toiset vieraat tulivat tupaan, vaan lukkari ja suntio vietiin kammariin, jossa heille annettiin tuliaisiksi siirappi viinaa ja sitten kahvia.
Kun ruoka oli laitettu tuvan pöydälle, niin tulivat lukkari ja suntio atrioimaan toisten kanssa. Heitä tervehdittiin kunnioittavasti: miehet kumarsivat ja naiset lyykistäysivät (niiasivat). Lapset kuiskailivat keskenään arvellen lukkarin luettavan itseään; siksi ei hän ollut lapsista mieluinen vieras ollenkaan. Isäntä luki ja lukkari lauloi ruokasiunaukset.