— Nyt saamme käydä jotain istumaleikkiä, kun olemme koko illan hyppineet, virkkoi Tinnon Martti.
— Käymme panttileikkiä ja Tinnon Martti saa olla panttien kokoojana, ehdotteli Tolja.
Siihen suostuivat kaikki ja koko leikkirahvas istautui penkeille ympäri tupaa. Martti otti rahin, jolle istausi keskelle nuorisoa, ja sanoi:
Sarvet, sarvet, lehmän sarvet
nostaen kätensä ylös. Toiset nostivat myös kätensä, vaan Tolja ei hoksannut niin pian nostaa käsiään. No, ei muuta kuin Toljan täytyi antaa pantiksi piippunsa, jonka Martti pisti hattuunsa. Sitten Martti taas sanoi:
Sarvet, sarvet, hevosen sarvet
ja nosti kätensä pystyyn. Lippolan Juhana ja Niemelän Kaisa, jotka istuivat vierekkäin ja keskenään kuiskailivat, eivät huomannetkaan mikä oli puheena, vaan ajattelematta nostivat kätensä.
— Onkos hevosellakin sarvet, koska Juhana ja Kaisa nostivat kätensä?
Pantti pois, hyvät ystävät, ei muu auta, huusi Martti.
Juhana antoi vyönsä ja Kaisa kampansa ja Martti korjasi ne hattuunsa.
Näin pitkitettiin panttien ottoa siksi, kunnes kaikki kotieläimet oli lueteltu.