Kun ei tällä tavoin karttunut pantteja kylliksi Martin mielestä, otti hän toisen keinon pantteja kootaksensa. Hän alkoi laulaa istuessaan:
Aatamill oli seitsemän lasta, seitsemän eli kahdeksan; ei he tienneet mitä he tekivät, niin he tekivät, näin he tekivät Aatamin lapset kaikki,
ja nousi nyt äkkiä seisomaan. Toiset nousivat myöskin jokainen ylös, vaan Niemelän Simo jäi jäljemmäksi istumaan ja hänen täytyi antaa pantti. Sitten lauloi Martti saman laulun uudestaan ja kävi yhtäkkiä kyykkysilleen. Kuka ei kerennyt heti niin tehdä, sen täytyi antaa pantti.
Aikansa näin erilaisilla ruumiinliikkeillä pantteja koottuansa katsoi
Martti hattuunsa ja sanoi:
— Ei vielä piisaa, pannaanpas uudet keinot liikkeelle.
Sitten hän sytytti päretikun, käänsi palavan pään ylöspäin, antoi sen
Toljalle ja sanoi:
— Sinun tulee pitää tätä tikkua kädessäsi niin kauan, että ennätät sanoa:
Niks, naks repo kuoli,
kuka nahasta rahan maksaa?
Anna se sitten vierimmäisellesi ja hän tehköön samaten ja antakoon seuraavalle. Kenen käteen tuli sammuu, hän antakoon pantin.
Tuli sammui Lahtelan Jaakon käteen ja hän antoi pantin. Jaakko sytytti uudestaan tikun palamaan, antoi sen Mäkelän Vapulle ja sanoi: