— Ei tässä leikittä leipää saa syödä, vaan täytyy tässä jotain leikkiä pitää. Ei joulua ole joka päivä eikä toisin päivin pääsiäistä. Eilen vedimme sudennuottaa ja olimme paistisilla; käydään nyt vaikka hiirisille.
Tähän suostuttiin, ja talonväki sekä vieraat istaantuivat lattialle yhteen piiriin. Mauno-setä otti verkkokerän, jonka antoi Savolais-ukolle käyden itse piirin sisälle kissaksi. Savolais-ukko viskasi hiiren (verkkokerän) Holttolan emännälle, joka sen taas puolestaan viskasi miehellensä. Mauno-setä kissana tavoitti kyllä kaapata hiirtä kiinni, mutta kun hän yhdestä kohden tavoitti, oli hiiri jo kekkinyt (vierinyt) toiseen paikkaan. Viimein hän onnistui tapaamaan sen ukko-Laurin edestä. Nyt täytyi ukko-Laurin käydä kissaksi. Kaikki rehahtivat nauramaan, kun ukko-Lauri röymi köntyröi lattialla tavoitellen hiirtä. Mutta hän olikin siinä onnellisempi kuin olisi kukaan voinut uskoakaan. Mattilan isäntä näet aukaisi oven ja tuli tupaan. Kaikki katsastivat tulijata, ja ukko-Lauri kaappasi sillä aikaa hiiren Saarelan emännän edestä, jonka täytyi käydä kissaksi. Mattilan isäntä kutsuttiin myös leikkiin. Hän istausi piiriin ja alkoi laulaa nuorten siihen osaa ottaessa:
Juokse, juokse hiiri, ettei kissa miiri sua saavuttais. Älä pelkää mennä, mutta juosta lennä, ettei kissa sais.
Etsi pieni rako, jonne menet pakoon kissan kynsiä: ei hän sua säästä eikä poies päästä, hän on ynsiä.
Kissa peto häijy aina sua väijyy, pyytää surmata. Vaikka olet arka, niskaasi hän karkaa, tahtoo murhata.
Ole varovainen, eläin pikkarainen. Älä nakerra lihaa eikä leipää, älä myöskään reikää salvoon kaverra.
— Kah, mistäs sinä olet sellaisen laulun saanut, jota ei kukaan vanha osaa laulaa, ainoastaan nuoret? kysyi Kalpiin isäntä.
— Meidän lapsilta minä sen opin, kun he laulavat sitä melkein joka päivä, vastasi Mattilan isäntä.
Aikansa leikittyään ukkomiehet nousivat ryypiskelemään ja tupakoimaan; nuoret vielä jatkoivat leikkiä kauemmin.
— Minä läksin kutsumaan sekä tämän talon isäntää kuin myöskin kaikkia vieraita meille päivälliselle, tehkää niin hyvin ja älkää kutsua ylenkatsoko, sanoi Mattilan isäntä.