— Mutta meitä on niin paljon, kun on kuudesta eri talosta vieraitakin, vastasi Savolais-ukko.
— Se ei tee mitään; sen hauskempi, mitä enempi, virkkoi Mattilan isäntä.
Vähän esteltyään menivät kumminkin kaikki vieraat sekä talon isäntä emäntineen Mattilaan päivälliselle ja palasivat sieltä vasta iltahämärissä, ja uudetkin vieraat jäivät taloon yöksi. Heidän tullessaan Mattilasta oli talonväki ynnä naapurin nuoriso sikasilla Niemelässä. No ei muuta kuin suurennettiin piiri ja vastatulleet kävivät yhteen leikkiin. Yrjö sattui silloin olemaan sikana piirin sisässä. Hän koetteli tunkeilla ulos piiristä, mutta piirissäolijat seisoivat niin liki toisiaan, ettei siitä ollut helppo päästä pois. Piirissäolijat lauloivat:
Huis sika metsään, ole kaiken kesää, tule jouluks kotiin: tuo puolaa tullessas punaisesssa pussissa, sinisessä silkissä, koriassa kontissa vaskisessa vadissa, kultaisessa kupissa, maalatussa maljassa. Saisit lapset syödäkseen, marjahuttuu keittääkseen, marjaviinaa juodakseen.
Vihdoin Yrjö sattui Saarelan isännältä pääsemään piiristä ulos, ja Saarelan isännän täytyi käydä siaksi. Häntä ahdistettiin ulos piiristä ja laulettiin sama laulu kuin Yrjönkin sikana ollessa. Leikkiä pitkitettiin siksi kunnes käytiin illalliselle. Illallisen perästä kävivät vanhemmat ihmiset makaamaan, vaan nuoremmat läksivät joululeikkiin Tinnoon.
Leikkipaikassa leikittiin jo ennen kerrotuita leikkejä. Tavallisesti aloitettiin joululeikit aina vastakkaistanssilla; sitten seurasi piiritanssi ja sen perästä muita leikkejä, joskus, mutta ei aina, siinä järjestyksessä kuin minä olen kertonut. Järjestys riippui kokonaan johtajasta. Niinpä nytkin viimeispyhäiltana otettiin muiden leikkien ohessa myöskin seulanjuoksu.
— Käydäänpäs nyt seulanjuoksua, ehdotteli Tinnon Martti. Minä käyn oikeaan ja akkarapukkani käyköön vasempaan päähän. Vaan pienemmät tytöt ja pojat pysykööt poissa. Kenen kädet laukeavat, se pääsee leikistä pois.
Nuoriso kävi seisomaan, tyttö pojan ja poika tytön viereen, ottaen toisiaan käsistä kiinni. Kun kaikki oli valmiina, alkoi Martti tanssien mennä oikean rintaman sivua ja hänen viereisensä seurasivat häntä järjestyksessä. He kulkivat hyppien koko kaarteen rintaman etupuolitse laulaen:
Tilli lilli likkasii, tilli puna poski: kyllä näyttäät nätille, vaan ei oo lupa koskii.
Kun Martti pääsi nuorikkonsa kohdalle rivin päähän, nostivat nuorikko ja hänen viereisensä Tolja kätensä ylös, luullen Martin, kuten tavallisesti tapana oli, menevän heidän käsiensä alaitse, vaan Marttipa ei siitä mennytkään, mutta pujahti tuvan ovesta ulos, ja koko leikkirahvas pitäen lujasti toistensa käsistä kiinni seurasi häntä järjestyksessä. He juoksivat tanhuanpuolimmaisesta porstuanovesta ulos, ympäri tuvan ja tulivat pihanpuolimmaisesta porstuanovesta takaisin ja asettuivat tuvassa entiseen asemaansa. Nyt vasta Martti teki kierteen uudestaan ja meni nuorikkonsa ja Toljan käsien alaitse ja kiersi koko kaarteen takapuolitse paikallensa.