Kuolema
Sisältö: Anteeksiantaminen. Viimeiset määräykset. Hengenlähtö.
Ruumiin korjaaminen. Kuolonennustukset. Ruumiin pelkääminen.
Maahanpaniaisiin kutsumus. Kirstunteko.
Päivä päivältä näytti sairas hupevan (heikkonevan) ja seuraavana lauantai-iltana hän tuli jo kielettömäksi, puhumattomaksi. Pari tuntia sen jälkeen hän rupesi puhumaan ja hourailemaan. Vihdoin hän selkeni uudelleen, kutsui perheensä vuoteensa ympärille ja sanoi heille:
— Rakkaat lapseni, minä tunnen loppuni lähestyvän. Nyt minä menen sinne, josta ei kenkään ole palannut. Antakaa nyt minulle jokainen anteeksi, jos ketä vastaan olen rikkonut. Minä annan sydämestäni kaikille anteeksi enkä tahdo kostoa huutaa kenellekään. Minä en vie iankaikkisuuteen yhtään vihaa. Poikaseni, ojentakaat kätenne minulle!
Lautamies ojensi kätensä sairaalle ja sitten hänen veljensä Yrjö. Heidän esimerkkiään seurasivat kaikki perheen jäsenet itkusilmin ja jokainen sanoi kättä antaessaan:
— Jumala sinullekin anteeksi antakoon!
Sitten Riitta kuiskasi tyttärelleen Kaisalle jotain ja tämä meni likimmäiseen naapuritaloon ja sanoi:
— Nyt meidän mummo lähtee pois; jos ken tahtoo tulla katsomaan, niin tulkoon pian.
Kohta he nousivat yksi ja toinen vuoteeltaan ja lähtivät kuolevaa katsomaan.
— Tunnetkos minua? kysyi Lahtelan emäntä sairaalta.