— Minä olen kuullut, että jos kuollutta koskettaa vasemmalla kädellä, niin se ei pelota, virkkoi Anni.
— Minä taas olen kuullut, että jos harppaa kolme kertaa kuolleen jalkojen päällitse, niin pelko katoaa, tiesi Rusi.
— Se voipi kyllä antaa rohkeutta, kun kuollutta koskettelee ja oleksii kuolleen kanssa, niin vähitellen tottuu juremmaksi eikä turhia hepsahtele, sanoi Korjuksen Risto.
Näitä pakinoidessa taajeni kukonlaulu ja kanojen kaakerrus ilmoitti päivän tulon olevan läsnä. Nyt havautettiin kaikki väki valveille. Kun vuoteet oli korjattu ja silmät pesty, pidettiin aamurukous. Sitten juotiin kahvi, syötiin murkina ja alettiin hommata kirkolle lähtöä. Emäntä toisten talon naisten avulla laittoi eväät suuriin tuohikontteihin ja isäntä pani korissa olevan rakkoputelin, joka oli täynnä omaa keittoa paloviinaa, yhteen konttiin. Kontit kannettiin rekiin. Sitten pistäytyi isäntä naapuritaloissa pyytämässä "koulunkantajoita". Mäkelän ja Mattilan mustat ruunat oli jo ennen tilattu ruumista vetämään, ja niiden isännät samaten kuin kaikki naapurin isännät ja emännät olivat illalla tulleet maahanpaniaisiin.
Ennen kuin hevoset valjastettiin, sidottiin aisakello sen hevosen vempeleeseen, joka ruumiin eteen valjastettiin. Toinen hevonen valjastettiin rinnalle.
Kun väki oli pukeutunut ja kaikki hevoset olivat valjaissa, keräytyi saattojoukko ruumiskirstun ympärille, ja Holttolan kirkonmies sepän kanssa veisasi:
Siis siunaa Herra aina mun rakkaat omaisen ja älä salli painaa heit syvään murheeseen! Kyll pian yhteen tulemm juur suurest riemuiten ja ynnä kunniaan kuljemm sitt iloon iäiseen. (Vvk. 391:9)
Ennen kuin kirstun kansi pantiin kiinni, ratkoi Riitta rihmat ruumiin lakanasta.
Sitten nostettiin ruumiskirstun kansi paikalleen ja seppä naulasi sen kiinni. Kun kantajat olivat asettautuneet paikoilleen, veisasivat edellä nimitetyt:
Yhteisest teidän Jumalan käsiin annan ja rauhaan, veljen, lankon ja sukun oman, en täällä viivy kauan. Minä täss tiess olen matkamies, Herra Jesu minua auta, sieluni pääst kaikest hädäst, veres ja piinas kautta. (Vvk. 392:14)