Seuraavaa värssyä veisattaissa kannettiin ruumis rekeen, jossa levitettiin vaippa kirstun yli. Mattilan isäntä kävi hevosia ajamaan ja seppä, Mäkelän Risto sekä Rokkasen Jussi kävivät laulajina kirstun kannelle istumaan. Hautaristi asetettiin reen perään.
Kun kaikki saattoväki oli rekeen istautunut, heittivät laulajat hatut päästään ja Rokkanen toisten kanssa veisasi:
Nyt rohkiast täältä lähden, suo kasvos minun nähdä, Jesu lunastajan, kun minun tahdoit auttaa, katkeran piinas kautta lapseksi Jumalan. (Vvk. 389:4)
Seuraavaa värssyä alkaissa nykäisi Mattila hevosia ja niin lähdettiin ajamaan. Ruumiin perässä ajoi hänen vanhin poikansa Niemelän isäntä, sitten tyttärensä Saarelan emäntä miehineen, toinen tytär Kalpiin emäntä miehineen, toinen poika Yrjö vaimoineen ja kolmas tytär Kesselin emäntä miehineen sekä neljäs tytär Mari-täti Mauno-sedän kanssa. Muut sukulaiset seurasivat siinä järjestyksessä kuin kukin oli vainajalle sukua. Kylän läpi ajaessa pitkitettiin laulua yhtä mittaa.
Ennen kuin maantielle päästiin, hevoset seisotettiin ja laulajat sekä muut vanhat miehet maistelivat taskumateistaan. — Muutamissa paikoin, esimerkiksi Viipurin pitäjässä, on tapana naulata pieni lautapalanen petäjän kupeeseen kylän tiehaarassa. Sellaista muistopalasilla varustettua puuta kutsutaan ristimännyksi. Ristimännystä kotiinpäin ei vainajan haltia uskalla tulla! — Sitten jatkettiin taas matkaa hyvällä vauhdilla ja joka talon kohdalla laulettiin. Ajaessa läpi kylän, jossa oli useampia taloja, veisattiin niin kauan kuin kylää piisasi ja sitten vasta laulu lakkasi, kun oltiin kylän ohitse. Suuren mäen alla pysäytettiin hevoset ja maisteltiin taskumatista.
Kirkolle päästyä pysäytettiin ruumis pappilan kujan suuhun, vaan muu saattoväki ajoi kirkon luokse. Niemelän isäntä meni rovastin puheille ja palasi sieltä, kun ruumiskelloja alettiin soittaa. Soittoa odottaessa ryypiskelivät ruumiinvetäjät. Läpättyä ja aamukellon soitua alettiin ensin pienellä ja sitten suurella kellolla soittaa sielukelloja. — Soittaminen ja koulunkanto kävi vainajain iän mukaan: vanhin ensin ja sitten nuoremmat. Miehille alettiin soittaa suurella, vaan naisille pienellä kellolla, johon myös toinenkin kello yhtyi. — Silloin ruumis vietiin pappilan perheentuvan kupeelle, jossa seisatettiin hevoset ja ruumis nostettiin paarille ja kirstun yli levitettiin paariverka. Toiset ruumiit tuotiin samassa järjestyksessä. Niemelän isäntä toimitti äitivainajalleen kaksitoista kantajaa, jotka varustausivat paarin ympärille, kuusi kumpaisellekin puolelle, ja ristin kantaja paarin perään.
Kohta tulikin rovasti kappalaisen, lukkarin ja koulumestarin keralla. Kaikkien päät paljastuivat, kun herrat astuivat esille. Lukkari asettausi edemmäksi, vaan papit jäivät paarien eteen. Lukkarille apulaiseksi ilmestyivät koulumestari ynnä ne kolme laulajaa, jotka ruumiin kanssa tulivat, sekä eräs kirkon- ja toinen lautamies. Muutamia lehtiä virsikirjasta käännettyään kuiskasi lukkari apulaisilleen virren numeron ja alkoi veisata:
Meilt ystävämm lankee nähden, meill esimerkiks surkiast. Samaa tiet täytyy käydä meidän, maistamaan kuolemaa karkiaa, kuin ikäns köyhä, niin rikas: tänn täytyy kaikkien pyrkiä. Herra armahda päällemm! Kriste armahda päällemm, miks emme ajattel sen pääll, keskell kuolemaa seisomm tääll. Herra armahda päällemm! (Vvk. 397:3)
Seuraavaa värssyä alettaessa läksi saattojoukko liikkeelle ja heti alkoivat kirkonkellot soida. Vainajan likeiset sukulaiset astuivat paljain päin paarien perästä, vaan muu rahvas pani hatut päähänsä ruumissaaton liikkeelle lähteissä. Haudalle päästyä heittivät taas kaikki hattunsa pois ja olivat paljain päin niin kauan kuin laulua kesti. Laulun loputtua kellot lakkasivat soimasta ja rahvas pani hatut pähänsä. Haudankaivajan avuksi hautaan ruumista vastaanottamaan meni pari ensimmäistä kantajaa; toiset kantajat laskivat ruumiin hautaan.
Kun Niemelän ruumis oli hautaan laskettu, menivät kirkkoherra ja lukkari ottamaan toisia ruumiita, jotka saatettiin hautaan samalla tavalla. Kappalainen ja koulumestari menivät pappilaan. Sitten kun kaikki ruumiit olivat haudassa, kirkkoherra siunasi ne ja lukkari veisasi multavärssyn, jota toimittaessa kelloja soitettiin. Sitten mättivät vainajain sukulaiset kolme kertaa kukin "kepiöitä multia" vainajain kirstun kannelle. Kantajat hauturin kanssa täyttivät haudan mullalla ja asettivat ristit vainajain haudalle pääpuolelle.