— Se nyt sitten kivistämästä estäisi, vaikka kaiken omaisuutensa vaivaisille uhraisi, vastasi Saarelan emäntä.
— Kyllä kaiketi se estää, virkkoi kirkonmies. Jottapas Raamattu sanoo: "Autuas on, joka köyhää holhoo: häntä Herra auttaa pahana päivänä. Herra kätkee hänen ja pitää hänen elävänä, että hän menestyy maan päällä; etkä sinä hylkää häntä vihollistensa tahtoon. Herra virvoittaa häntä tautivuoteessansa: Sinä autat hänen kaikesta sairaudestansa." (Ps. 41: 1-3) Tiettävästi köyhät ja vaivaiset, kun puutteessaan avun saavat, lähettävät hartaat esirukoukset auttajainsa puolesta taivaaseen. Vieläpä lahjat ja antimet voivat auttaa kuolemankin perästä, jos Jumalan sana paikkansa pitää, joka kuuluu näin: "Tehkäät teillenne ystäviä väärästä mammonasta, että kun te kuolette, korjaavat he teitä iankaikkisiin majoihin." (Luuk. 16: 9)
— Ei Holttola ole suotta aikojaan kirkonmiehenä ollut, koska osaa saarnata niin kuin paras pappi ja tuntee Raamatun yhtä hyvin kuin kirjanoppineet, sanoi Kokkanen ihmetellen.
Tämän keskustelun perästä toivat vielä ne naiset rahaa lautaselle, jotka eivät ennen olleet tuoneet.
Kun rahantulo oli loppunut, niin lukivat Holttolan kirkonmies ja talon isäntä rahat; niitä oli yhdeksän ruplaa, neljäkymmentäkaksi ja puoli kopeekkaa, jotka talonisäntä korjasi huostaansa.
Näissä toimissa kului iltapuoli hämäriin asti, jolloin naapureista olevat kantajat, vierasten katsojat ja kerjäläiset läksivät maahanpaniaistalosta, ainoastaan kutsuvieraat jäivät yöksi.
Seuraavana aamuna päivän tultua keräytyivät vainajan tyttäret, miniäimet, sisaret ja muut sukulaisnaiset vainajan huoneeseen peruja jakamaan. Vainajan paidat, joita oli viisitoista rohtimista ja saman verran ylispaitoja sekä kolme aitopalttinaista, jaettiin sovinnolla, samoin kalsut, sukat, pohjalliset, tankit, liinaviitat, turkit, rohkamoviitat ja kengät; mutta hameita ei tahdottu sopia jakamaan.
— Minä tahdon nämä parhaat verkahelmahameet, sillä minun mieheni on vanhin lapsi vainajalle, sanoi emäntä ottaen hameet huoneen orrelta.
— Joko sinä sitten aiot miehesi käyttää hameissa, kun niin parhaat tahdot ottaa? kysyi pilkaten Saarelan emäntä, vainajan vanhin tytär, ja otti hameet nadoltaan.
Kaikki huoneessa olijat rehahtivat nauraman, vaan Mari-täti sanoi toimessaan: