— Ettekö te voisi olla niin siivolla kuin nuo tytöt tuolla rappusilla? Mutta te vain rähisette kuin koirat. Tässäkin toteutuu sananparsi:
Piikaparvi piirasparvi,
poikaparvi koiraparvi.
Akkaparvi harakkaparvi,
ukkoparvi hukkaparvi,
jatkoivat pojat kylänvanhimman pois mentyä ja lakkasivat rähisemästä ja koiria tappeloittamasta.
Kun kylänvanhin oli saapunut tupaan ja tervehtänyt lukuherroja ynnä muita, niin alkoi rovasti häneltä kysellä yhtä ja toista kyläläisten elosta niin kuin esimerkiksi: kuinka on sopu kyläläisten kesken, perheenjäsenten ja aviopuolisojen välillä? Kuinka pyhäpäivät vietetään: harjoitetaankos kotohartautta ja viljelläänkös Jumalan sanaa? Kasvatetaankos lapsia kurituksessa ja Herran nuhteessa vai annetaanko niiden juoksennella ympäri kyliä? Kuinka monta Raamattua löytyy kyläkunnassa ja kuinka monta Uutta testamenttia? Harjoitetaanko rakkaudentöitä niin kuin sairasten oppimista, almujen antoa ja muuta mikä olisi ylösrakentavaista? Kuinka nouseva nuoriso itsensä käyttää: elääkö se siveästi ja puhtaasti vai raa'asti ja törkeästi? Onko mitään eri lahkokuntia, jotka toisin opettavat ja elävät kuin Jumalan sana neuvoo?
Kylänvanhin vastasi kaikkiin näihin kysymyksiin. Kävi selville, että kaikki oli hyvästi, niin kuin sen oleman pitääkin. Rovasti kirjoitti kaikki kirjaansa ja kiitti sitten lukukinkeriä ja kehotti eteenkinpäin vaeltamaan ja itsensä käyttämään niin kuin pyhäin sopii.
Rovasti katsoi kelloansa ja sanoi:
— Jos täällä on jotakin kiireellistä toimitusta, niin minä voin nyt toimittaa, ennen kuin luvut alkavat.
— Näkyyhän täällä olevan lapsi kastettavana, vaan lieneeköhän sillä kiiru, vastasi kylänvanhin. Taitavathan ne olla täällä kylänluvuilla kumminkin, niin voisihan sen asian toimittaa perästäkinpäin.
— Se on asia, jota ei saa viivytellä. Kutsukoon vain kylänvanhin asianomaiset saapuville ja emäntä toimittakoon kasteveden, käski rovasti.