Helena tuli ja luki vapisevalla äänellä:
— "Niin hän nousi ja otti lapsen äitinensä yöllä tykönsä ja pakeni
Epkyyttiin."
— Sano, lapseni, hyvästi: Egyptiin, kehotti rovasti.
— Niin minä sanoin: Epkyyttiin, vakuutti tyttö ja oli iloinen, kun lukunsa sujui.
— Kyllä hän muuten lukee hyvästi, vaan ne nimet ovat hänestä vielä liian kankeat, sanoi tytön äiti.
— Niinhän ne tahtovat olla etenkin talonpoikaisille ihmisille, todisti rovasti, silitti tytön päätä, antoi hänelle kirjan ja jatkoi:
— Kas niin, kiltti lapseni, tässä saat kehotukseksi kauniin kirjan.
Ole vastakin ahkera, niin opit nimetkin oikein lukemaan.
Helena kumarsi ja niiasi yht'aikaa, tuli äitinsä luo, näytti kirjansa ja sanoi:
— Rovasti ei minua kutsunutkaan Helkaksi, niin kuin muut ihmiset, vaan sanoi Helenaksi, silitti päätäni ja antoi minulle tämän kirjan.
— Se on hyvä, lapseni, ole vastakin ahkera! virkkoi äiti hyvillä mielin.