Hyvillä mielin meni pieni lukija äitinsä luokse ja kertoi mitä pappi sanoi.
Rovasti nousi seisoalleen, katsahti ympäri tupaa ja sanoi:
— Kah, onhan Pietari Myllyskin täällä. Tulepas esille, vieläkös sinä osaat yhtään lukea?
Pietari tuli esille ja sanoi tullessaan:
— Täällä kylillä olen kävellyt kolistelemassa isävainajani vanhoja velkoja ja nyt, kun yhdyin kylälukutaloon, niin ajattelin, jos häntä menisi pappia katsomaan; eihän tuo päätä haukanne, vaikken mikään erittäin varma lukija ole, ja niin tulin kuin tulinkin tupaan.
— Vieläkös sinä osaat yhtään lukea? kysyi rovasti.
Pietari kävi pöytärahille istumaan ja vastasi:
— Kyllähän minä, hyvä kirkkoherra, osasin paimenessa käydessäni lukea aina sataan asti, vaan en nyt voi taata, jos häntä enää muistanen kymmeneenkään saakka. Saishan tuota koittaa?
— Anna nyt olla sellaiset lukusi, sanoi rovasti huoaten.
— Eihän sillä raukalla ole täyttä järkeä ja siksi se puhuu mitä mieleen jylkähtää, ilmoitti kylänvanhin.