— Senhän minä tiedän, vastasi rovasti. Se on paljon vailla, joka on mieltä vailla. Mene nyt vain, Pietari parka, toisten luokse ja ole siivosti. Saathan ehkä kuulla Jumalan sanaa, kun toiset lukevat.
— Siivosti, siivosti niin kuin karitsa karsinassa, sanoi Pietari mennessään.
Kun Niemelän kylän väki oli luetettu, niin kutsui rovasti esille Sutelan kyläläiset. Ensimmäisessä talossa kun ei ollut yhtään lasta, niin jousi rovasti kuuntelemaan aikaihmisten lukua. Isäntä, emäntä ja vanhin poika lukivat tavallisesti; ei luvussa ollut mitään erinäistä muistutusta.
— Nyt tulee lukemaan miniä Elli, huusi rovasti.
Elli tulla sipsutti kevein askelin kanttorin luokse, kyyristäysi vähän, ojensi päänsä ja alkoi lukea:
— "… tulivat hien t, he, hevvis, ällä, o, ännä, hevoislonikkaan, jossa juutalaisten synnit go, synnit koossa oli."
Koulumestari ja kanttori rehahtivat nauramaan ja saman teki koko lukurahvas. Mutta rovasti sanoi päätänsä pudistaen:
— Tuolla tavallahan kun lukee, niin kyllä sitten tulee selko Sanasta.
Elli punastui kuin leppälastu eikä saanut enää sanaa suustansa.
Vihdoin naurun tauottua sanoi kanttori:
— Näinhän kirjassa seisoo: "Tulivat he Thessalonikaan, jossa juutalaisten synagoga oli."