— Minä tahdon koettaa seurata rovastin neuvoa, lupasi Sutelan isäntä.
— Jos ei se keino auta, niin minun täytyy Olli erottaa kristillisen seurakunnan yhteydestä pahentavaisen elämänsä ja Jumalan sanan laiminlyömisen tähden siksi, kunnes hän itsensä parantaa, virkkoi rovasti.
Kun Ollin asia oli lopullisesti ratkaistu, niin kutsuttiin lukemaan toisen talon Matti, joka sovitettuansa vaskisankaiset ja rihmaperäiset lasit silmillensä alkoi lukea kanttorin näyttämästä paikasta:
— "Minä olen enemmän nainut ja en taida sen tähden tulla."
— Vai niin, oletkos sinä muita veiterämpi? virkkoi kanttori.
Katsopas tarkemmin!
Matti otti lasit silmiltään, pyyhki niitä ja luki uudestaan:
— "Minä olen emännän nainut ja en taida sen tähden tulla."
— Nyt se on vasta oikein, todisti kanttori.
— Ja minä en ennen hairahtanut lukeissani, sanoi Matti. Mutta nyt, kun en enää hyvästi näe, niin tulee joskus hairaus.
— Kyllähän sinä olet ollut tavallisen hyvä lukija ja niinhän merkitkin täällä kirjassa todistavat, lohdutti rovasti Mattia.