— Et sinä taida nähdäkään mutta et sinä osaa lukeakaan, niin minä muistelen ja niinhän nuo näyttävät merkitkin täällä kirjassa, virkkoi kanttori.
— Sitten seuraa Juhanan vaimo Maria.
Maria tuli kanttorin luo, kyyristäysi ja luki:
— "Ja heittäkäät se kelvotoin palvelija ukkosen pimeyteen; siellä pitää oleman itku ja hammasten kirous."
— Voi, voi näiden raukkain lukua, kun se on huonoa. Jos sana sattumuksesta menee oikein, niin menee jo toinen väärin, tuskitteli kanttori.
— Pietari seuraa sitten, kutsui rovasti.
Pietari tuli esille, katsoi kirjaan ja ryvähteli (yski) mutta ei osannut yhtään lukea. Kanttori odotti ja odotti, mutta luvusta ei tullut mitään. Vihdoin kanttori virkkoi:
— Ethän sinä osaa yhtään lukea.
— Anna alkua, hyvä herra, pyysi Pietari.
— "Taivaan valtakunta on sinapin siemenen vertainen", luki kanttori edessä.