— Ihanhan sinä saatat minut rauhattomaksi, virkkoi Juhana. Niin kuin tiedät, ei meillä ole monta hetkeä tilaisuutta kahden kesken puhella. Puhu siis oikeittain mitä sinä olet ajatellut äläkä jaarittele. Ai armaani, jos voisit arvata, kuinka minun sydämeni riippuu sinussa, niin et hennoitsisi noin puhua.
— Totta puhuen olen hyvin usein ajatellut sinua ja on tuntunut olevan vähän ikäväkin, virkkoi Kaisa kaataessaan toista kuppia sulholleen. Minä jo luulin, että sinä olet minut unhottanut, kun et ole käynyt meillä koko talvessa, vaan nyt minä kuulin, miksi olet niin tehnyt, vaikka ei tuo tähän asti ole tullut mieleeni. Hyvä tuo on minustakin, että meidän asiamme pysyy salassa niin kauan, kunnes aika tulee.
— Niin se on, kultaseni, sanoi Juhana. Maailma on kavala ja sinä olet vielä liian nuori sen vehkeitä ymmärtämään. Siksi täytyy olla varovainen. Mitä muuten minuun tuleen, niin voin kaikki muut maailmassa unhottaa, mutta en sinua voi milloinkaan mielestäni heittää. Sinä menet tänä kevännä rippikouluun ja syksyllä sitten käymme yhteen.
— Jos niin on Luoja sallinut, niin aivan ilomielin se tapahtuu minun puolestani, vastasi Kaisa. Johan minun nyt tulee mennä rippikouluun kun kutsuttiin.
— Minä uskon vakaasti, että Luoja on meidät yhteen luonut, kun hän kerran on meille sellaisen mielen antanut. Minusta ei kukaan tyttö koko maailmassa ole ollut niin hyvä ja mieluinen kuin sinä. Ja olkoon nyt luja liitto vahvistettu meidän välillämme, sanoi Juhana ja ojensi kätensä Kaisalle.
— Olkoon vain, vastasi Kaisa ojentaen kätensä Juhanalle.
Samassa tuli Antti tupaseen ja sanoi:
— Minä käskin Juhanan tänne kahville. Joko hän on saanut mitään suuhunsa?
— Ei mitään, vastasi Kaisa. Mistäs minä tiesin hänelle kahvia antaa, kun et sinä käskenyt eikä hän pyytänyt. Eihän meillä tänä päivänä ole muillekaan pojille kahvia annettu.
— Johan sinulla, noin suurella tytöllä, olisi pitänyt sen verran tolkkua olla, että vieraalle tarjoat kahvia. Olisihan sinun pitänyt arvata, ettei hän omin lupinsa tänne tullut, nuhteli Antti. Ja sinä, Juhana, et saa meidän Kaisaa niin vieraana pitää, ettet sinä häneltä viitsi pyytää. Olisithan saanut sanoa: "Minä tulin kahville, laita vain kupit!"