— En minä tässä mikään leski ole enkä lue sinun edessäsi, mokoma koulumestari.
Nyt loppui Juhanan kärsivällisyys. Mitään sanomatta hän meni ja ilmoitti asian koulumestarille.
— Jassoo, sanoi koulumestari ja meni Juhanan kanssa ringin sisälle ja kysyi yleensä:
— Eikös Tinnon Kaisa ole lukenut, vaikka Juhana käski?
— Ei ole, vastasivat toiset lapset. Hän vain nauroi eikä sanonut olevansa leski.
— Vai niin, virkkoi koulumestari. Koska Kaisa on ollut ynseä minun käskyläiselleni, niin Juhana saa ottaa häntä tässä minun läsnä ollessani tukasta kiinni.
Juhana äimistyi vähän ja oli kahdella päällä, miten tehdä. Mutta kun koulumestari kehotti uudestaan, hän ojensi kätensä, tarttui Kaisan tukkiin ja nurusti vähän aikaa. Kaisa punastui harmista ja häpeästä, tillahti itkemään ja käänsi päänsä toisaalle päin. Juhana jätti Kaisan rauhassa itkemään ja alkoi luettaa toisia lapsia. Koulumestari meni taas peräpenkille tarinoimaan kehottaen lähtiessään lapsia olemaan Juhanalle kuuliaiset ja lukemaan hyvästi, muuten käy niin kuin Kaisallekin.
Sillä aikaa kun Kaisa itki, Juhana luetti toisia lapsia. Vihdoin itkun tauottua tuli Juhana Kaisan eteen ja käski lukemaan "Leskille". Samassa tuli koulumestarikin ringin sisään ja kuunteli Kaisan lukua, joka meni päällisin puolin. Kun Juhana huomasi koulumestarin tulleen, hän meni paikalleen ja koulumestari itse alkoi luettaa.
— "Minä sanon naimattomille leskille", luki Kaisa.
— Eiväthän naimattomat ole leskiä, muistutti koulumestari. Sinä et näy ensinkään osaavan lukea: kaikki menee päällisin puolin, aivan hatarasti. Hyi häpeä, suuri tyttö, jota jo kutsuttiin rippikouluun, eikä osaa huoneentaulua lukea. Kas, näin minä teen laiskureille.