Samassa hän otti Kaisaa tukasta kiinni ja jauhatteli vähän aikaa. Sitten hän jatkoi lukua suurempain lasten kanssa isomman katekismuksen loppuun.
Kun katekismus oli käyty kannesta kanteen, koulumestari kyseli muutamia paikkoja "ymmärryksen perään", ja mitä eivät lapset ymmärtäneet oikein vastata, sen hän selitti heille. Sitten hän määräsi jokaiselle, mitä tulevaksi vuodeksi kunkin tuli lukea, kehottaen ahkeraan ja tarkkaan lukemaan. Näin tehtävänsä suoritettuaan hän laski lapset ulos kieltäen heitä menemästä lukutaloon, niin kauan kuin rovasti aikaihmisiä luetti.
Pihalle päästyään kertoivat lapset siellä oleville aikaihmisille ja toisilleen, mitä kullekin oli tapahtunut ja kuinka luku oli sujunut.
— Minä luulin pääseväni tukkanuurutta, kun ensi kerran osasin lukea, mutta toisella kerralla hämmennyin ja haperoisin sitä ja tätä, niin koulumestari antoi ensin kolme nappia otsaani ja sitten otti tukastani kiinni ja vatvoi aika lailla, kertoi Sutelan Helka.
— Minun oli oikein sääli Tinnon Kaisa rukkaa, kun häntä kahdesti tukistettiin. Näettekös nyt, hän raukka ei viitsinyt enää olla muiden joukossa, vaan läksi menemään yli jään kotiinsa. Varmaan hän itkee mennessään, säälitteli Niemelän Eerikka.
— Syystä Kaisaa tukistettiinkin. Hän kuuluu olevan niin laiska, ettei viitsi kirjaa käteensä ottaa, muulloin kuin kylänlukua ennen vähän mitä lukenee, selitti Tinnon Lauri.
— Ei suinkaan Juhana olisi häntä tukistanut, jos ei hän olisi kemisteleinut, vaan olisi lukenut minkä olisi osannut, virkkoi Lahtelan Liisa.
— Minusta oli ihmettä, kun Juhana yletti tukistaa Kaisaa, vaikka Juhana on pieni pojannapero ja Kaisa pitkä tytönhoro niin kuin hongankolistaja, sanoi Sutelan Mari.
— Varpailleenpa sen poikaparan piti noustakin, ennen kuin yletti
Kaisaa tukasta, vastasi Eerikka.
— Kaisa näytti suuttuvan aika lailla Juhanalle ja arvattavasti hän ei kohta huomenna lepy, sanoi Sutelan Helka.