— Suuttukoon jos, eihän se ollut Juhanan syy. Täytyihän Juhanan tukistaa, kun käskettiin. Jos Kaisa olisi lukenut Juhanalle niin kuin muutkin lapset, niin ei olisi tuollaista kolttosta tullut. Ei suinkaan Juhana Kaisaa pelkää, vaikka hän olisi vieläkin pitempi. Ja ennenhän Kaisan täytyy leppyä, ennen kuin selkärankansa näkee, selitti Eerikka.
Sillä aikaa kun koulumestari luetti lapsia, rovasti tutkisteli aikaihmisten ulkolukua ja kristillisyyden taitoa käyden lyhykäisesti koko katekismuksen kysellen ja selitellen. Jumalan kolminaisuutta selittäessään hän vertasi sitä aurinkoon, jossa Isä Jumala merkitsi aurinkoa, Poika valkeutta ja Pyhä Henki lämpöä. Tämän kuultuaan sanoi Mauno-setä viereisellensä Pajarin Keisarille:
— Isävainajani kertoi meidän entisen rovastivainajan selittäneen tätä samaa asiaa toisella tavalla. Hän oli ottanut nuttunsa liepeen, tehnyt siitä kolme poimetta ja sanonut: "Nyt näette, että tämä on yksi nutun lieve ja tässä on kolme poimua, joista jokainen on eri poimu. Mutta nämä voidaan yhdistää jälleen. Ja poimuina ollessaankin ovat ne yhteydessä toistensa kanssa. Samoin on kolminaisuuskin". Sitten hän oli kysynyt, ymmärsivätkö sanankuulijat hänen vertaustaan. "Ymmärretään kyllä", oli Huppa-Riitta vainaja sanonut. "Kolminaisuus on niin kuin rovastin nutun lieve."
Sitten rovasti selitti ihmisen velvollisuuksia Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan. Vihdoin hän kysyi viitaten ukko-Lauriin:
— Kuka sinun lähimmäisesi on?
Myllyksen Pietari, joka seisoi ukko-Laurin vieressä, luuli rovastin kysyneen häneltä ja vastasi rohkeasti:
— Kissa.
Tämän kuultuaan purskahti lukurahvas nauramaan, mutta rovasti sanoi:
— Antaapas olla, minä tahdon tietää Pietarin käsitystä asiassa. Joka ihmisellä, vaikka lyhytjärkisellä, on omat käsitteensä, niin suittaa olla hänelläkin.
— Minkä tähden kissa on sinun lähimmäisesi, Pietari? kysyi rovasti.