Liiemman rahvaan pois mentyä pisti rovasti komeaan piippuunsa vaakunaa. Talon tytär Kaisa toi päreellä tulen ja sytytti sekä rovastin kuin myöskin kanttorin ja koulumestarin piiput, kun he olivat seuranneet esimiehensä esimerkkiä. Sitten rovasti aukaisi kirkonkirjan ja sanoi:
— Niemelän lautamiehen talossa on kolmekymmentä jousta (ripillä käynyttä henkeä) joista tulee pääsiäisrahaa (viinirahaa) kuusikymmentä kopeekkaa, jotka lautamies saa antaa kanttorille, sillä hän on kirkkoväärti ja tallentaa viinirahat.
Lautamies antoi rahat kanttorille ja selvitti sitten rovastille ne muutokset, jotka hänen talossaan olivat tapahtuneet sitten viime kevään. Ne rovasti merkitsi kirkonkirjaan. Samalla tavalla käytiin läpi talo talolta koko kinkerikunta.
Kun Sutelaisten vuoro tuli, astui Juhana Susi esille ja sanoi:
— Minä tahtoisin muuttaa sukunimeni.
— Minkä tähden sinä nimesi tahtoisit muuttaa? Eihän nimi miestä pahenna; usein mies pahentaa nimensä, kysyi rovasti.
— Sen tähden minä tahtoisin muuttaa nimeni, kun se ei ole ihmisen vaan metsänpedon nimi. Ja paitsi sitä, jos joku suuttuu minun päälleni, niin se haukkuu minua hukaksi, vastasi Juhana.
— No minkä nimen sinä sitten ottaisit? kysyi rovasti.
— Minä tahtoisin nimekseni Ruolmanni, vastasi Juhana.
— Vai Ruolmanni, vai Ruolmanni, matki rovasti. Etkös sinä ole kuullut, että meidän kontrahtirovastin nimi on Stråhlman, ja se ei sovi talonpojalle, niin korkea-arvoinen nimi.