— Pankaa sitten vaikka Herst, pyysi Juhana.
— No, mutta Hertz on meidän vallesmannin nimi, virkkoi rovasti.
Ethän sinä vallesmanni ole.
— Olkoon sitten Kaljunen, ehdotteli Juhana.
— Se on toista, ja kun sinulla on kaljahka ääni, niin se sopiikin sinulle nimeksi vallan hyvin, sillä karvaa myöten koirallekin nimi annetaan, vastasi rovasti ja kirjoitti Suden sijaan Kaljusen kirkonkirjaan. Sen tehtyään hän katsahti rahvaaseen ja sanoi:
— Nyt tämä mies ei enää ole Juhana Susi, vaan Juhana Kaljunen, muistakaa se jokainen.
Kun pääsiäisrahat oli kannettu ja väkilukumuutokset suoritettu, jäi Hörkkö-Pekka perheineen tähteeksi ja häntä ei kenkään ottanut kirjoihinsa, vaikka rovasti koetteli ehdotella sitä yhdelle ja toiselle.
— Minä en ymmärrä mikä siihen on syynä, kun et sinä kelpaa kenenkään kirjoihin. Pantsarlahteenhan sinä raukka joudut, kun jäät löyskaraksi (löysäläiseksi), surkutteli rovasti.
— Ennen minä menen vaikka hornaan ennen kuin Pantsarlahteen, vastasi Pekka. Niin tylyiksi ovat nämä ihmiset tulleet, etteivät minua enää kenenkään tupaansa ja kirjoihinsa ottaisi.
Nyt otti rovasti tiukalle koko lukukunnan isännät ja torui heidät pahanpäiväisesti, kun he niin yksituumaisesti armottomuuttansa osoittivat Pekka raukkaa kohtaan, ja mainitsi surkean esimerkin, joka pari vuotta takaperin tapahtui R:hden pitäjässä, jossa eräs puolihullu mies murhasi kolme lastansa siitä syystä, kun hän jäi löyskaraksi ja hänet olisi viety ojennuslaitokseen.
Tämän nuhdesaarnan perästä loppui talon isäntäin kärsivällisyys.
Vähän aikaa tuumittuansa astui kylänvanhin esille ja sanoi: