— Taitaapa se olla syy sysissä jos sepässäkin. Jos Pekka Hörkön akka pitäisi kyntensä yhdessä kohden, niin hän pääsisi tupaan ja kirjoihin, jos ei yhdelle niin toiselle; ainahan sen verran tilaa löytyisi. Mutta nyt on toista, kun akka on pitkänkynnen pitäjä eikä ukkokaan taida siitä aivan vapaa olla.
— Se onkin toista, arveli rovasti. Johan minusta outoa oli, kun tämän kinkerikunnan isännät minä tunnen muuten tunnokkaiksi ja sävykkäiksi ihmisiksi, että he niin kiven kovaan ovat armottomat Hörkölle. Syy onkin Hörkössä eikä kyläläisissä. Sitten hän otti Hörkön eteensä ja piti hänelle aika nuhdesaarnan.
Hörkkö raukka seisoi siinä kuin tuomittu eikä voinut häpeästä silmiään nostaa. Vihdoin rovasti ehdotteli, että kinkerikuntalaiset rakentaisivat Hörkölle pikkuisen mökin jonkun kyläkunnan yhteiselle takamaalle, jossa Hörkkö saisi rauhassa elää ja käydä talollisilla töissä niin kuin tähänkin asti.
Tähän tuumaan isännät suostuivat ja lupasivat antaa Hörkölle ken jonkun vanhan huoneen, ken tehdä peltoa ja ken mitäkin. Ja niin pääsi Hörkkö Niemelän kylän yhteisiin kirjoihin mökkiläisen nimellä.
— Se oli kauniisti tehty, sanoi rovasti. Jos kyläläiset olisivat tehneet Hörkölle asian ja ansion mukaan, niin he olisivat hänet laittaneet Pantsarlahden ojennuslaitokseen. Mutta nyt he ovat jalomielisesti unehuttaneet hänen vikansa ja virheensä ja vielä koettavat auttaa häntä eteenpäin elämisessä. Ja nyt sinä Hörkkö, näytä puolestasi, että sinä heität entiset kujeesi pois ja pidät vaimollesi komennon, niin voit sinä vielä kunniallisena ihmisenä elää.
Sitten kun rovasti oli Hörkön asian saanut selvitetyksi, hän sanoi kylänvanhimmalle:
— Jos täällä on vanhoja, heikkoja ja muita sellaisia, jotka eivät kykene tulemaan kirkkoon Herran ehtoolliselle, niin käskekää heitä tulemaan esiin. Minä toimitan heille ripin tässä ja annan ehtoollisen.
Kohta tulivatkin ripitettävät esille: kaksi kumpaakin sukupuolta, yhteensä neljä henkeä.
Rovasti alkoi puhella heidän kanssaan synnistä ja syntien anteeksi saamisesta. Vihdoin hän kysyi sokealta Simolta:
— Tunnetkos sinä itsesi syntiseksi?