— Jumalan haltuun, vastasivat tuvassa olevat kumartaen. Isäntä, Holttolan kirkonmies, kylänvanhin ja Mauno-setä saattoivat vieraita rekeen. Toiset katsoivat ikkunasta vierasten lähtöä.
— Rovasti ei pane pahaksi, minä laitan tässä vähän tuomisia pappilan rouvalle, sanoi emäntä ja samassa laskea muksautti suuren tuohikontin rovastin reen seville.
— Suuri kiitosta, hyvä emäntä, virkkoi rovasti. Käyhän pappilassa kahvilla kirkossa käydessäsi!
— Kiitoksia paljon! vastasi emäntä niiaten.
Sitten emäntä toi torppasäkillisen tuomisia ja antoi koulumestarille, joka sen kiittäen otti vastaan ja pyysi emäntää käymään kotonansa.
— Mielelläni minä laittaisin kanttorinkin emännälle tuomisia, mutta kun en häntä tunne, niin olkoon laittamatta tällä kertaa. Vastaisuudessa kun tulen hänet tuntemaan, niin laitan sitten, sanoi emäntä nauraen.
— On niistä akoista välistä hyötyäkin, ilvensi koulumestari. Lapsen synnyttyä kannetaan rotinoita, annetaan hammasrahaa ja vieläpä hyvät ystävät muulloinkin tuovat tuomisia. Mutta sinulla ukkopahalla kun ei ole akkaa, niin saat olla tuomisitta.
— Sinä saat ylpeillä akastasi, vastasi lukkari. Jos ei minulla ole akkaa tuomisia saamassa, niin ei sitä ole sitten vatiakaan velomassa.
Kun oli vielä kerran kiitetty ja jäähyväiset sanottu, lukuherrat ajoivat matkaansa.
— Nyt on tukkajuhla tarkoin lopussa, sanoi Mauno-setä tupaan mennessään.