— Eiköhän se liene synti syödä Jumalan sanaa? kysyi Jaakko.
— Mikä synti se on! Olenhan minäkin syönyt ja oppinut lukemaan, vastasi Mäkelän Helka.
— Mutta en tiedä, mitenkä sen saanen suustani alas, arveli Jaakko.
— Haukkaat vähän kerrallaan, pureksit ja nielet. Syö vaan pois, mitä sinä huolit, kehottivat toiset.
— Se taitaa olla synti, en minä syö, epäili Jaakko.
— Voi hölmö poika, mikä sinä oletkin! Etkös ole lukenut, että
Herran sana on sielun ruoka, josta hän ravintons saapi,
virkkoi Helka.
Nyt katosi Jaakolta kaikki epäilys. Hän repäisi aapisestaan alkulehden ja söi sen haukaten vähän kerrallaan.
— Minä en ole syönyt kirjani lehteä, mutta osaan sentään isämeidän ulkoa niin kuin vesi, sanoi Niemelän Tuomas.